Minkälainen motivaatio tuo tuloksia ja mikä taas johtaa epäonnistumiseen?

Erään luokittelun mukaan on olemassa neljä erilaista motivaation muotoa ja tutkimusten mukaan vain yksi niistä toimii. Katso video tai lue alta aihe tekstimuotoisena.

Ensinnäkin, motivaatio tehdä jotain voi olla lähtöisin itsestä, tai toisaalta lähtöisin jostain ulkoisesta lähteestä, kuten puolisosta, läheisistä tai vaikka yhteiskunnan asettamista kauneusihanteista.

Toisin sanoen, sisäinen motivaatio on sitä kun haluat itse tehdä jotain. Ulkoinen motivaatio on sitä kun joku muu haluaa sinun tekevän jotain.

Toiseksi, motivaatiosta voidaan puhua joko negatiivisena tai positiivisena. Positiivinen motivaatio liittyy siihen, että haluat saada tai saavuttaa jotain, eli se motivoi etenemään kohti jotain tavoitetta.

Negatiivinen motivaatio on taas liikkumista poispäin jostain mitä haluat välttää. "Tee näin tai tapahtuu jotain pahaa."

Jos nämä kaksi eri tekijää yhdistetään (positiivinen/negatiivinen & kohti/poispäin), saadaan neljä erilaista motivaation tyyppiä.

Nyt voidaan sitten katsoa miksi kolme näistä on sellaisia, jotka useimmiten eivät johda pitkäntähtäimen onnistumisiin, eli eivät toisin sanoen motivoi kuin lyhyen hetken. Ulkoinen motivaatio ei vain toimi. Moni uskoo, että palkinnot edistävät parempaa suorituskykyä esimerkiksi työmaailmassa.

Kuitenkin ulkoisessa motivaatiossa on viimeisimpien tutkimusten mukaan omat haasteensa. Ensinnäkin, jos ihminen kokee, että hänen saamansa palkinto on syy tehdä jotain, itse tekeminen omanaan koetaan vähemmän nautinnolliseksi.

Yhdysvaltalainen Alfie Kohn on tutkinut asiaa runsaasti ja todennut mm. seuraavia asioita ulkoisen motivaation huonoista puolista:

1. Se ei ole kestävää. Heti kun palkinto tai rangaistus poistuu, motivaatio myös häviää.
2. Hyöty laskee ajan saatossa. Jos rangaistus tai palkinto pysyy samalla tasolla, motivaatio vähitellen laskee. Ollakseen yhtä motivoitunut kuin alussa, tarvitsee jatkossa isomman palkinnon.
3. Ulkoinen motivaatio laskee sisäistä motivaatiota. Jos ihmistä rangaistaan tai palkitaan jonkun asian tekemisestä, vähentää se ihmisen omaa sisäistä halua tehdä asia oma-aloitteisesti ilman ulkoista motivaatiota. Jatkossa vaaditaan aina rangaistus tai palkinto, jotta ihminen tekee jotain.

Negatiivinen motivaatio ei myöskään toimi. Terveyteen liittyvä esimerkki on melko yleinen ja kertoo elämäntapamuutoksen vaativuudesta.

Oli tutkimus, missä seurattiin potilaita, joille oli tehty ohitusleikkaus vähintään kahteen suoneen, jonka vuoksi nyt heillä oli vaihtoehtona joko muuttaa radikaalisti elämäntapojaan, eli jättää epäterveelliset ruoat, tupakointi, alkoholi ja liika työnteko… toinen vaihtoehto oli isolla todennäköisyydellä terveyden jyrkkä heikentyminen ja lopulta menehtyminen.

Negatiiviseen motivaatioon liittyen tämä on varmasti ehkä kaikkein konkreettisin kuviteltavissa oleva esimerkki, jolla on todella suuri hinta jos elämäntapamuutosta ei tee.

Jos tarvitsisi arvata, että kuinka moni heistä onnistui muuttamaan elämäntapojaan ja ylläpitämään muutosta?

Eli kuinka moni oli pystynyt pitämään muutokset kaksi vuotta vuotta leikkauksesta?

Mitä luulet? 70%? 50%? 30%... vastaus oli 10%.

Ja kyseessä oli kenties suurin negatiivinen motivaation lähde mitä pystyy ajattelemaan, ja silti 9 ihmistä kymmenestä ei pystynyt tekemään melko yksinkertaisia elämäntapamuutoksia (todellisuudessa toki haastavia) ja sen vuoksi moni potilaista tuli vielä toiseen tai kolmanteen leikkaukseen.

Toisessa tutkimuksessa pyrittiin opastamaan sydänpotilaita arvostamaan elämää entistä enemmän (kuolemalla pelottelun sijaan). He harrastivat joogaa, meditoivat, söivät hyvänmakuista ja terveellistä ruokaa, sekä saivat keskustelutukea stressinhallintaan… ja kaiken sen tarkoituksena oli tehdä arjesta mielyttävämpää ja elämästä nautinnollisempaa.

Tulokset olivat hyvin erilaiset. Kaksi vuotta myöhemmin 70% potilaista noudatti edelleen uutta elämäntyyliään.

Jos edes kuolema ei motivoi ihmistä tekemään elämäntapamuutosta kestävällä pohjalla, on aika selvää että motivaatio joka perustuu jonkin asian välttämiseen ei yksinkertaisesti ole yhtä tehokasta kuin jonkun asian saavuttamiseen liittyvä motivaatio.

No mikä sitten toimii?

Jos ulkoinen motivaatio sekä negatiivinen motivaatio eivät ole enää vaihtoehtoja, jäljellä jää vain yksi… ja se on sisäinen, positiivinen tavoitteita kohti vievä motivaatio.

Sen sijaan, että esimerkiksi valmentaja on jatkuva ja loputon motivaation lähde (tai orjapiiskuri), valmentajan tarvitsee auttaa valmennettavaa itse löytämään se intohimo hyvinvoinnin edistämiseen ja säännöllisiin tekoihin.

Mitkä asiat lisäävät sisäistä motivaatiota?

Esimerkiksi:

1. Haasteet. Eli kun pystyy haastamaan itseään ja suoriutumaan uusista tehtävistä ja teoista.
2. Hallinnan tunne. Että pystyy vaikuttamaan siihen mitä tekee (esim. valitsee itse mitä kasviksia lisää ruokavalioon, tai mikä on itselle mieluisin tapa aktivoida kehoa).
3. Yhteisö. Mahdollisuus tehdä asioita samanhenkisten ihmisten kanssa positiivisessa ilmapiirissä, saada muilta tukea ja samalla myös itse vastavuoroisesti auttaa muita.
4. Edistyminen. Kun vähitellen huomaa tekevänsä asioita uudella tavalla, olossa alkaa tuntua muutoksia, jolloin tekeminen tuntuu myös mielekkäältä.

Positiivisuuden kautta tekeminen voittaa käytännössä aina pelkästään palkinnon tai rangaistuksen vuoksi tekemisen.

Asiat eivät luonnollisesti ole näin mustavalkoisia, ja välillä myös väliaikaisesti muutkin motivaation muodot ovat läsnä ja joskus esimerkiksi itsensä palkitseminen on paikallaan kunhan koko homma ei ole rakennettu sen varaan.

Loppuun haluan vielä mainita, että on hyvä muistaa, että sinä et tule olemaan hyvinvoinnin suhteen motivoitunut tai inspiroitunut elämäsi jokaisena hetkenä. Motivaatio tsempata hyvinvoinnin suhteen vaihtelee.

Loppujen lopuksi tekeminen on tärkeämpää kuin se, että “huvittaako tehdä”. Monesti arjessa tulee tilanteita eteen, kuten että ei jaksaisi illalla pestä hampaita, tai ei huvittaisi käydä kaupassa, mutta sen tekee kuitenkin, koska tietää niiden välttämättämyyden arjessa selviytymiseen. Sama asia koskee hyvinvointia.

Tehdään niitä pieniä säännöllisiä tekoja päivittäin riippumatta siitä, että kuinka motivoitunut olo kyseisenä päivänä on, samalla kun se sisäinen intohimo vähitellen kasvaa kokiessamme edistymistä.

Yleensä 5-10 minuuttia siitä kun saa itsensä aloittamaan, huomaakin asian soljuvan eteenpäin omalla painollaan. Kuinka usein olet huomannut, että kun saat pinnisteltyä itsesi pienestä vastustuksesta huolimatta kävelyllä raikkaaseen ulkoilmaan, mietit jälkikäteen miksi tämänkin tekemisen aloittaminen tuntui niin hankalalta, vaikka tästä tulee näin hyvä olo?

Mukavaa päivän jatkoa! Toivoo Tuomas