Päivä 1: Kestävän muutoksen polku
Tervetuloa mukaan haasteeseen.
Aloitetaan ja käydään tänään läpi muutoksen polku käyttäen tyypillisen valmennettavamme Ritvan esimerkkiä miten onnistunut muutos tapahtuu.
Miksi mitäkin tehdään ja missä järjestyksessä
Miksi valtaosa ihmisistä ei yleensä onnistu kuin korkeintaan väliaikaisesti… pohjatyöt eivät ole kunnossa, eikä hahmoteta kokonaisuutta.
Haasteen päiväohjelma:
Päivä 1: Kestävän muutoksen polku
Päivä 2: Tavoitteen asetanta ja sitoutuminen muutokseen
Päivä 3: Ruokavalio kestävään elämäntapamuutokseen
Päivä 4: Liikunta ja lihaskuntoharjoittelu
Päivä 5: Oivalluspolku - Miksi paino ei putoa tai tuloksia ei synny?
Päivä 6: Yhteenveto, vinkit onnistumiseen ja seuraavat askeleet matkallasiHaaste perustuu kokemukseemme yli 25 000 suomalaisen naisen valmentamisesta. Menetelmämme pohjaa yhdistelmään tiedettä, tutkimusta ja käytännön kokemusta.
Tässä muutama upea esimerkki valmennettaviltamme:
Riitta, 57 v: -16,5 kg. Liikuntaa harrastan nykyisin noin 8 tuntia viikossa. Vaatekoko pieneni koosta XL-L kokoon S-XS. Ihan paras päätös minkä tein vuosi sitten. Näillä opeilla on hyvä jatkaa terveempänä eteenpäin
Outi, 45 v: -30 kg yhdistelmällä Muutos-valmennus + tiukempi ruokavalio. Sovittaessa kun veti housut ylös niin ne tippui saman tien alas. Siinä kohtaan se konkretisoitui, että oikeasti jotain on tapahtunut. Ihan hitsin hyvä koulutus teillä on tässä 🙂
Päivi, 62 v: -19 kg ja maksa-arvot kuntoon. En tykkää siitä, että pitäisi mitata, punnita ja aina miettiä ja laskea kaloreita. Minä en ole laskenut yhtään kertaa yhtään mitään. Minun piti elää 62 vuotta, että mieli ja keho löysivät toisensa. Tämä on ollut yksi elämäni parhaista vuosista.
Haaste perustuu Muutos-valmennukseen
Muutos-valmennus on valittu kaksi kertaa peräkkäin Top-5 sijoille edesmenneessä Suomen tärkeimmät terveysvaikuttajat äänestyksessä ja vastikään olimme myös Tohtori Kiminkisen tv-ohjelmassa kertomassa kestävästä elämäntapamuutoksesta.
Mutta takaisin asiaan, jos katsotaan isompaa kuvaa, ruokavalio ja liikunta ovat vain yksi osa isompaa palapelia. Arjen kiireet ja kolhut kestävä elämäntapamuutos vaatii muutakin.
Ritva on meidän tyypillinen valmennettava
Hän on 54 vuotias, 165 cm pitkä ja valmennuksen alussa paino vaihtelee siinä 85-87 kg:n välillä vähän päivästä riippuen. Tavoitteekseen Ritva kertoo “10 kg olisi jo hieno homma”, joskin omassa mielessä painonpudotuksen tarve on lähempänä 17 kg, mutta sitä ei oikein viitsi ääneen sanoa, koska oma kyvykkyys onnistumiseen mietityttää.
Ritva kokee turhautumista ja jopa häpeää itseään kohtaan, koska ei pysty noudattamaan itselleen sopivaa ruokavaliota ja liikuntatapoja. Erityisesti korona-aika romutti aikaisempia liikuntatottumuksia. Välillä tuntuu, että elämän kiireet vievät, ja mieli on ihan muualla kuin elämäntavoissa. Ritva tuntee ihmisiä, jotka ovat onnistuneet painonpudotuksessa samoin kuin ylläpitämään uuden painon, mutta itselle se tuntuu mahdottomalta.
Ritva on kokeillut kaikenlaista, hän tietää asioista paljon, mutta säännöllisyyden puute ja tietyn menetelmän noudattaminen riittävän pitkään ei oikein onnistu. Välillä tuntuu, että tekee kaiken oikein, mutta mitään ei tapahdu. Yleensä hyväkin suunnitelma ja ammattilaisen antamat ohjeet kaatuvat kun ei vain saa tehtyä.
Aikaisemmat epäonnistumiset eivät kuitenkaan ole olleet Ritvan syy. Häneltä oli vain puuttunut oikeat menetelmät ja joku, jolle olla erityisesti muutoksen alkuvaiheessa vastuussa omista tekemisistä. Joku, joka pahan päivän kohdalla potkii eteenpäin.
Kuvitellaan, että Ritva on lähtöpisteessä ja tämä on se polku joka hänen tulee kulkea kestävän muutoksen saamiseksi.
Kokonaisuutena tämä koostuu kolmesta vaiheesta:
Vaihe A - kestävän muutoksen perusteet (askeleet 1-3)
Vaihe B - Askeleet eteenpäin (askeleet 4-6)
Vaihe C - Yksilöiminen ja seuraava taso (askeleet 7-9)
Käydään seuraavaksi polku läpi tarkemmin kohta kohdalta.
ASKEL 1: Tavoite ja motivaatio
Selkeytä omat arvot
Aseta konkreettinen tavoite
Miksi haluat saavuttaa tavoitteen
Tätä käsitellään huomenna.
Askel 2: Tapojen luonti
Keskity tekemään yhdestä uudesta asiasta tapa
Säännölliset teot kohti tavoitteita
Kehitys ja oman tekemisen seuraaminen
Askel 3: Ruokavalio
Monipuolisuus / laatu
Ruokarytmit / annoskoko / lautasmalli
Makro- ja mikroravintoaineet - Tämä on päivän neljä aihe.
Askel 4: Esteet onnistumiseen
Säästöliekki / sairaudet
Rajoittavat uskomukset / väärät toimintamallit
Muiden syiden poissulkeminen - Tästä puhutaan viidentenä päivänä.
Askel 5: Liikunta ja kehonhuolto
Arkiliikunnan lisääminen
Aloita kevyesti mieleisellä lajilla, nosta rasitusta
Lihaskuntoharjoittelu - Tämä käsittelyssä neljäntenä päivänä.
Askel 6: Makeannälkä
Tunnepohjainen syöminen
Mitä tehdä kun makeanhimo yllättää
Vaihda parempiin valintoihin
ASKEL 7: Stressinhallinta
Ymmmärrys siitä miten mieli toimii
Stressinlähteiden tunnistaminen
Löydä itselle mieleinen tapa hallita stressiä
ASKEL 8: Jaksaminen
Hyvät olosuhteet nukkumiseen
Riittävä unen laatu / määrä
Palautuminen
ASKEL 9: Ruokavalion soveltaminen
Intuitiivinen tapa syödä
Ruoansulatuksen ja hormonitoiminnan optimointi
Puutostilat / vitamiinit & lisäravinteet
Tämän polun kautta päästä sinne päätepisteeseen ja saavutetaan tavoite. Pysyvästi. Ei enää laihdutuskuureja. Ei enää itsensä kiduttamista ja pakottamista tekemään asioita, mitä et halua tehdä.
Tässä kaikki tältä erää. Huomenna käsitellään syvällisesti tavoitteen asetanta, sekä kuinka sitoutua muutokseen, jotta jaksat kohdata ne haastavammatkin hetket, joita aina sisältyy elämäntapamuutokseen. Oikein mukavaa päivän jatkoa!
Aloita luennot katsomalla video yltä. Löydät luennot tekstimuodossa yläpuolelta ja voit ladata esitysmateriaalit alempaa.
Kun olet käynyt luennot läpi, merkkaa luento käydyksi alempana.
Autamme sinua [email protected]
Toiminta-askel
- Käy läpi nykytilannettasi ja aikaisempia yrityksiä tehdä kestävä muutos
- Mitä ajatuksia tai oivalluksia heräsi tämän päivän osiosta?
- Mitkä asiat ovat aikaisemmin olleet kunnossa, mitkä taas kaipaavat huomiota? Jaa ajatuksiasi sivun alareunan kommenttiosiossa.
Olen aiemmin innostunut liikkumaan esim. pari kuukautta tosi paljon ja sen jälkeen "kiire" on saanut liikuntainnon lopahtamaan. Edelleen kävelen melko paljon koirien kanssa ja käyn kerran viikossa vesijuoksemassa ja pyöräilen toisinaan. Minuun vaikutti tämän päivän luennoissa ajatukset, mihin valmennuksessa uskotaan. Kommenteista välittyi positiivinen asenne. Se minunkin pitää muistaa elämäntapamuutosta tehdessä. Ja tärkeää on omaksua uudet tavat askel kerrallaan. Minulla on paljon hyviä asioita esim. ruokavaliossani. Syön joka aamu kaurapuuroa, johon lisään marjoja ja maustamatonta jogurttia. Syön myös pähkinöitä, käytän ns. hyviä rasvoja. Pidän kaikista kasviksista. Mutta pidän myös herkuista ja voisin vaihtaa ne nyt terveellisiimpiin herkkuihin ja huomiota pitää kiinnittää annoskokoihin. Napostelua on jonkin verran. Iltapäivän ruokaväli on liian pitkä. Pitää muistaa ottaa töihin terveellinen ja hyvä välipala.
Mukava kuulla, että päivän luento herätti ajatuksia 🙂 Uskomme tosiaan siihen, että asioita tulee tehdä positiivisen kautta, jotta tekeminen on mielekästä pitkällä aikavälillä. Kuulostaa siltä, että teet nykyisellään jo paljon hyviä asioita ja vähitellen omaa tekemistä voi muokata entisestään, jotta se tukee omia tavoitteita. Mukavaa päivää! t. Tuomas
Syön epäsäännöllisesti ja ihan liian harvoin. Muutos tuntuu oikealta tavalta päästä oikeaan ruokarytmiin.
Moikka! Oman nykytilanteen hahmottaminen on tärkeä askel etenemisessä kohti muutosta. Ne arjen pienet teot ja valinnat nousevat ratkaisevaan rooliin. Tsemppiä!
Olen sortunut saamaan kroppani säästöliekille yrittäessäni väärällä tavalla saada painoa alas. Aterioiden säännöllisyydessä on myös opeteltavaa.
Tästä se lähtee vähitellen pienin askelin 🙂
Ruokarytmi on hukassa ja liikuntakin väheni korona-aikana. Aiemmin kävin kuntosalilla ohjatussa ryhmässä kerran viikossa samoin vesijumpassa. Nyt liikunta on rajoittunut vain kävellyn. Lisäksi suklaapatukka on tarttunut ostoksiin liian usein. Tähän mennessä olen aaumulla syönyt kohtuullisen hyvin. Päivällä vain rahkan, hedelmiä ja herkkuja (näitä olen jo vähentänyt). Iltaa kohti jossain välissä lämpimän aterian, jonka sisältöön olen jo alkanut kiinnittää tarkemmin huomiota, kun olen katsonut esitelmävideoitanne. Esitys antoi paljon ajattelun aiheita ja jatkoa dotellen.
Tulevien päivien aikana käydään paljon hyödyllistä tietoa läpi, ja jalkautetaan tärkeimpiä oppeja arkeen. Hyvä kuulla että aikaisemmilla videoilla on ollut jo positiivista vaikutusta lämpimän aterian sisältöön. Tsemppiä!
Kiitos.
Mahtavaa positiivisen kautta, sopivasti huumoria luomakunnasta huomioitua, siitä erityisen ilostunut.. ilman iloa ei jaksa meidän pääministerikään
Ongelmana itsellä pysyä ruodussa, tavoitteissa. lipsun niin helposti elämän myrskyjen kohdatessa, joita on ollut ja tuntuu edelleen riittävän, 69v mahtuu monenlaista ylämäkeä ja ahdistusta, toki paljon tasaista ja hyviä alamäkiä.
mutta silloin tahtoo liikunta ym järkevä syöminen unohtua.
Hyvä palauttaa asioita mieleen ja yrittää olla itsensä paras ystävä !
Kiitos palautteesta 🙂 Ilon kautta ilman muuta, kovasti tsemppiä päivään!
Ehkä lähden siitä, että on asioita, jotka toimivat kohdallani kuten: syön päivittäin marjoja ,kuituakin ja vihanneksia,veriarvoni ovat hyvät.En kuitenkaan saa riittävästi proteiinia, uskoisin ja koronan myötä ovat kilot kertyneet huomaamatta. En pidä maitotuotteista kovinkaan enkä oikein lihastakaan muuta kuin kanasta. Kasvikset eivät pidä nälkää ja iltaisin sitten napostelen. Tuo napostelu ja pullat päiväkahvilla ovat korona- aikana saaneet painon nousemaan huomaamatta 8 kg 2 vuoden aikana. Aikaisemmin olen saanut kesä- ja ylimääräiset kilot pois helpostikin mutta enään se ei onnistu noin vain. Turhaudun ja annan olla. Liikun koirani kanssa ja käyn 2-3 kertaa viikossa jumpassa mutta Ei ne kilot siitä välitä vaan pysyvät vyötärölläni. Olen tulossa 1 vuoden mittaiseen valmennukseen. Ehkä tänään sain kiinni siitä, että pienillä askeleilla lähden liikkeelle ja annan itselleni aikaa . Ehkä minun ei tarvitse tehdä muutosta " yhdessä punaisessa minuutissa" vaan vähitellen. Tuo oli oivalluksen tänään.
Paljon kiitoksia ajatustesi jakamisesta. Näenkin, että hahmotat varsin hyvin nykytilannetta. Eiköhän tässä lähipäivien aikana tilanne selkene entisestään 🙂 Mukavaa päivän jatkoa!
Minua tässä luennossa puhutti se, miten laihduttaja ajattelee ja toivoo palaavansa laihdutuskuurin jälkeen takaisin normaaliin. Olen kokenut erilaisia ruokavaliokokeiluja ihan menestyksekkäästikin, mutta jäänyt kaipaamaan ruokia joista pidän, jotka ovat kiellettyjen listoilla, kuten keitetyt perunat. Elämän tulisi olla balansissa ja tasapainossa, jolloin voimme hyvästellä on-off asenteen. Monesti olen ajautunut takaisin huonoihin valintoihin. On raskasta aloittaa alusta painonpudotus tai kuntoilu ja toivon, että saan tähän pysyvän muutoksen. Pidän terveellisestä ruuasta ja sen tuomasta hyvästä olosta, mutta jostain syystä helpot ruokaratkaisut (esim. pikaruuat) tai mukavuudenhaluisuus vie voiton. Olen aina ollut myös liikunnallinen, mutta muutamat loukkaantumiset ja kulumat rajoittavat hieman tekemistä. Liikunnankin suhteen huomaan olevani on-off ihminen ja toivon löytäväni tämänkin suhteen tasapainoa ja oman mielekkään lajini.
Hyviä oivalluksia! Kuulostaa siltä, että nykyisellään on jo paljon hyviä asioita, ja kenties siihen tarvitsee vain hieman lisää tukea tekemiseen. Toivottavasti kurssin myötä eteneminen helpottuu!
Mielenkiinnolla jään odottamaan tämän viikon ”luentoja”. Valmennuksenne alkutaipaleella yritin seurata koko vuoden kun en irtikään päässyt, mutta kyllästyin melko pian ”puhuvaan päähän” ja tekstinäkin oli aika tylsää. En siis motivoitunut.
Tämä aloitusvideo oli ainakin napakampi ja jos jatko on yhtä mielenkiintoinen niin saatanpa kokeilla kuukausittaista muutoksen hakua. Tarvetta olisi…
Moikka, kiitos palautteesta. Toivottavasti saat paljon irti tästä minikurssista. Tsemppiä jatkoon 🙂
Stressi vie voimat syödä viisaasti. Ja huono uni väsyttää. Makeata syön just illalla kun ei pitäs. Lenkille ei oo voimia lähtee työpäivän jälkeen. Uni pitäs ensin laittaa kuntoon että muukin onnistuu olen oivaltanut.
Tuo on hyvä huomio, stressi ja heikot yöunet vaikuttaa kaikkeen muuhun tekemiseen. Toivottavasti saat edistettyä noita asioita ja saat lisää vinkkejä tässä tulevien päivien aikana 🙂
Olen ollut aiemmin mukana Muutosvalmennuksessa .Tunnen haluavani palauttaa mieleen asioita jotka on unohtuneet.Liikun paljon 6-7 tuntia,ehkä ruokavaliossa korjaamista.
Aika ajoin on hyvä tarkastella omaa tekemistä ja tarpeen tullen tehdä pieniä viilauksia arjen rutiineihin 🙂
Olen aikaisemmin noudattanut tiukkaa laihdutuskuuria, repsahduksien jälkeen yhä uusia yrityksiä eikä pysyvää muutosta saanut. Nyt tavoitteena rauhallinen kehon ja mielen hallinta jonka avulla kohti tavoitepainoa pysyvästi! Askel kerrallaan kyllä se sieltä
Olen laihduttanut ja yrittänyt elää terveellistä elämää ainakin 30v 🤭. Nyt olen viimeiset 2,5v ollut saikulla, syönyt välillä ja välillä ollut syömättä, kun ei kiinnosta. Liikunta lähinnä hyötyliikuntaa.
Luennolla huomasin, että minun on opittava ensin syömään oikein ,jotta pystyn pudottamaan painoa ; olen tod näk säästöliekillä, ollut jo pitkään.
👋
Minulla on hyvin paljon samat haasteet kuin tällä Arjaleenalla. Syöntivälit ovat liian pitkät ja herkuttelulle on aina tilaa. Olen nyt ilmoittautunut kahteen liikuntaryhmään, tasapaino ja voima sekä baila senior ja ostanut kotiin juoksumaton. Työkaluja jo siis on. Minua motivoi tänään tuo teidän tuttu positiivinen, kannustava ja ymmärtävä asenne. Asioiden käytäntöön pano on suurin haasteeni. Siihen aion nyt panostaa.
Kävin läpi tavoitteitani. Lihasten vahvistaminen on ollut tavoitteeni, sillä pelkään niiden näivettyvän laihtuessani. Kävin tänään mittaamassa kehon koostumuksen. Olen kovasti vielä liikakiloinen ja rasvaprosenttini on ++, sen sijaan luustolihaprosenttini on 24,1 eli normaali! Tässä olen siis onnistunut. Olen lenkkeillyt paljon ja tehnyt lihaskuntoharjoituksia. Tämä on kannustavaa. Sisäelinrasvataso on 12 eli korkea, muttei kuin +, kehon energiatarpeeni/ vrk on 1569 eli syön liian vähän!
Nyt kiinnitän huomiota proteiineihin, hiilareihin, sillä rasvat ovat hyvällä tolalla, syön öljyä, pähkinöitä yms sopivasti.
Hyvä kun kerrataan!
Itselläni annoskoko tuottaa ongelmia. Työ päiväkodissa on niin hektistä ettei välipaloille tunnu riittävän aikaa jolloin ruokailuvälit venyvät ja annoskoko unohtuu. Myös hiilareita voisi vähentää. Hyvää on se että mitään makeaa syön aniharvoin, en siis sorru karkkeihin enkä sipseihin. Pidän myös kaikista kasviksista ja teenkin usein erilaisia kasvisruokia.
Aiemmissa yrityksissä en ole huomioinut kaikkia osa-alueita, nyt aion tehdä sen.
Ruokarytmi ja ravintoaineet ovat enimmäkseen ok, mutta syön liian nopeasti, jolloin syön liikaa. Sekä pidän paljon makeasta.
Tarvitsen ainakin säännöllisen liikunnan uudelleen aloittamisen, oikean nukkumaanmenoajan ja keinoja stressinhallintaan. Tekemistä siis riittää 🙂
Aikaisemmin oli "kaikki mulle heti nyt"-asenne, sehän kesti kaksi viikkoa. Kalorisovelluksella pääsin kahteen kuukauteen. Pieniä muutoksia olen jo onnistunut tekemään. Syön nykyään aamupalaa ja muutkin ateriat ovat säännöllisiä. Buffetit on jätetty kokonaan ja valmisruokia syön harvoin. Ahmin liian suuria annoksia, kaikki makea ja rasvainen kelpaa milloin vaan. Yöuni on katkonaista, päiväunet maistuvat. Motivaatio liikuntaan on aika nollissa tuki-ja liikuntaelinongelmien vuoksi. Kaipaan neuvoja erityisesti pitkäjänteisyyden kehittämiseen ja herkuista irtipääsemiseen. "Hiljaa hyvä tulee"-asenne on jo iskostettu päähän.
Olen liikkunut aikaisemmin enemmän, kävellyt, pyöräillyt. Viime vuosina pitkähköt työpäivät, fyysisesti sekä henkisesti raskaatkin päivät aiheuttavat väsymystä, jonka vuoksi en ole enää pariin kolmeen vuoteen jaksanut panostaa terveyteeni, ruokailuun, liikuntaan. Alkuvuonna päätin vähentää sokerisen syönti, napostelua, mutta kuinka kävikään, meni överiksi ja napostelu on lisääntynyt vain. Työpaikalla, kun on herkkuja koko ajan näkyvillä, samoin kotona nälkäisenä tulee syötyä mitä käteen ensimmäisenä sattuu tulemaan. En ole koskaan ryhtynyt laihdutuskuureille, kun nuorempana laihduin koko ajan, vaikka en olisi halunnut laihtua. Jouduin panostamaan tällöin syöntiin, jotta sain pidettyä edes jotenkin saavutetut kilot. Tällöin vannoin, jotta koskaan en ala laihduttamaan ja yritän vain elää siten, että mitään kuureja ei tarvita.
Nykyään olen alkanut käymään ajoittain ulkona lounaalla, jotta syön terveellisemmin. Lounaspuffeteista otan enemmän salaatteja lautaselle. Nykyään en ole jaksanut tehdä kotiruokaa töiden jälkeen kovin usein ja tulee napsittua mitä sattuu. Salaatti ja vihannekset ovat löytäneet lautaseni paremmin, mutta siihen tarvitsisin vielä enemmän apua, jotta jaksaisin tehdä salaatteja myös kotona valmiiksi.
Muutosvalmennus tuntuu hyvältä ja positiiviselta tavalta ohjata minua pääsemään uudestaan alkuun niin ruokailussa kuin liikunnassakin jaksamiseni rajoissa.
Periaatteessa tiedän mitä pitäisi tehdä muuttaakseni arkeani terveellisempään suuntaan, mutta toteuttaminen omalta osaltani on puuttunut. Videon kuunneltuani sain vielä enemmän tukea muuttaa oikeaan suuntaan asioitani ja tieto tulevasta tuesta vahvisti haluani tehdä muutos.
Tunnistinpa paljon samoja asioita omassa arjessani mitä muut ovat jo kommentoineet. Todennäköisesti vuosien ajan kehoni on ollut säästöliekillä. Painonpudotuksia on taustallani ja kokemukseni niistä on se, että pitää liikkua kuin pöljä ja syödä tosi vähän, jos haluaa, että paino putoaa.
Nyt minulla on aikaa keskittyä tässä hetkessä itseeni ja löytää tasapaino niin ruokailun kuin liikkumisenkin kanssa.
Kirjatietoa todellakin löytyy mitä pitäisi tehdä ja miten, mutta toteutus ontuu pahasti. Monet kerrat on yksin yrittänyt toteuttaa, mutta tuntuu kaatuvan tuen puutteeseen. Kilpirauhasen vajaatoimintakin häiritsee elämää ihan kiitettävästi.
Tällä hetkellä teen etätöitä ja rytmi meinaa kadota. Mies tekee reissuhommaa, joten välillä kaatuu kaikki hommat yksin mulle (koti ja 4 lasta). (hatunnosto yh:lle!) Huomaan, että reissuleskiaikana unen määrä vähenee huomattavasti. Tarvitsen aina oman rauhoittumisajan, hiljentymisen lukea kirjaa tai katsoa tv:tä ilman häiriötekijöitä. Silloin tulee myös syötyä vähemmän ja ehkä jopa epäsäännöllisemmin. Voisin elää pelkällä teellä ja leivällä, jos ei olis perhettä ruokittavana.
Irtisanoin viime viikolla kuntosalijäsenyyden, kun ei sielläkään ehtinyt käydä kuin satunnaisesti. Harrastan kuitenkin vatsatanssia ja syyskausi pyörähti tänään käyntiin. Toimin tanssinohjaajana kahdessa ryhmässä yhteensä 2,5h viikossa + käyn tanssimassa toisen ohjaamalla tunnilla kerran viikossa 75 min. Ja tuohon pitkin viikkoa tanssituntien suunnittelusta tuleva harjoitteluaika, sitä en ole kyllä koskaan laskenut. Töissä tulee kuljettua portaissa, silloin kun on toimistolla.
Nykyään en tykkää enää ruuanlaitosta tai edes leipomisesta, joten kaikki pitäisi olla helppoa ja nopeaa tai muuten korvautuu kaikella muulla kuin terveellisillä valinnoilla. Tykkäisin ruokaisista salaateista, mutta joutuisin niitä yksin syömään niin tuntuu hankalalta ajatukselta tehdä vain itselleen sellaista. En kuitenkaan välttämättä syö mitään pullaa tai jäätelöä muuten kuin jos kannetaan nenän eteen. Mun heikko kohta on kuitenkin suklaa, jota ilman ei voi elää. Ei sitä päivittäin tarvi saada mutta usein. Ehkä se on stressisyömistä?
Haluan nopeita tuloksia ja olen kärsimätön.
Jäätyäni yksin (lapset muuttivat) en ole enää tehnyt ruokaa ja syön mitä ja miten sattuu, enimmäkseen makeaa. Työni on istumatyötä ja harrastukset istuen liikun 0 😱
Tällä hetkellä ei oikein mikään ole kunnossa .
Mull on vähän sama juttu, lapset lähtivät. Tosin opiskelijapoika käy vielä kotona, välillä pystyy opintoja etänä suorittamaan. Lisäksi työkaverit vaihtuivat. Sillä erotuksella, että työssäni tulee askeleita helposti 10000/päivä. Illalla olen niin väsynyt, ettei sohvalta jaksa nousta ja tulee vain syötyä leipääja herkkuja
Tilanne repsahtaa aina, kun päästän itseni sokerin makuun. Puolen vuoden sisään tapahtuneiden elämän tapahtumien (äidin kuolemaa jne.) myötä liikunta on ollut vähäistä. Myös helteellä en pysty liikkumaan, koska tulen huonovointiseksi. Eli liikuntaa lisää ja herkkuja vähemmälle niin varmasti ollaan entisessä tilanteessa. Lihasvoimaa tarttis myös lisää. Ruokarytmi mulla on hyvä ja tiedän syöväni suht terveellisesti herkkuja lukuunottamatta. Aamu alkaa kaurapuurolla, marjoilla ja maustamattomalla jogurtilla, syön paljon kasviksia, vähän leipää ja vähän myös lihaa. Valitsen aina kalavaihtoehdon kun se on mahdollista ja pähkinät, avocadot yms. hyvät rasvat kuuluvat myös säännöllisesti ruokavaliooni.
Minun ongelmani on lääke, joka lihottaa mutta josta en voi luopua. Lääkkeen selosteessa oikein mainitaan yleisin haittavaikutus lihominen ja turvotus. Alussa lääke aiheutti aivan massiivista makeanhimoa, jota vastaan sain taisteltua. Välillä paremmin, välillä huonommin. Ongelmani on lihaskunnon heikkeneminen ja löytää minulle sopivat liikuntalajit. Sekä inspiraatio..
Minun arjessa on hyvää ruokarytmi, syön säännöllisesti myös aamupuuron marjoilla ym. Aiemmin olin innokas liikkuja, mutta sairastuin ensin masennukseen ja sitten cfs (krooninen Väsymys oireyhtymä). Sen myötä on kiloja kertynyt, aiemmin olen saanut painoa pudotettua useampia kiloja ja kaikki eivät ole tulleet takaisin.
Haasteena on tuo uupumus, en jaksa tehdä oikeaa ruokaa vaan korvaan sen leivällä. Toisinaan syön "tyhmästi", vaikka ruokaa olisi valmiina. Liikuntaa en voi harrastaa täysillä enkä usein, viime aikoina olen pyrkinyt tekemään lyhyitä kävelylenkkejä useamman kerran viikossa. Salilla käynti olisi kiva saada taas käyntiin.
Istumista ja juustovoileipiä.
Ei ole juustovoikkarin voittanutta.
Useinmiten yritykset lopahtavat väsymykseen. En nuku hyvin. Saan unenpäästä hyvin kiinni, mutta herään 2-3 tunnin päästä enkä saa enää unta. Sitten päivisin olen niin väsynyt etten jaksa liikkua enkä liioin tehdä ruokaa. Napostelen mitä sattuu.
Hei! Oli erityisen innostava luento. Minulla on monikin asia pielessä, mutta ei siitä sen enmpää. Se mitä luennosta sain itselleni oli ajatus että ei saa luovuttaa. Jos "mokaa" vaikka syömisen suhteen, pitää antaa itselleen anteeksi ja lähteä taas eteenpäin omalla hyvinvoinnin polulla. Liikakiloja on lähemmäs 20, mutta ennenkaikkea haluan voida hyvin ja jaksaa taas paremmin sekä työssä, että vapaa-ajalla.
Liikuin aikaisemmin enemmän. Olen muutaman päivän viikossa työssä, jossa on mahdollisuus käydä kuntosalilla. Olen käynyt siellä. Se on tehnyt hyvää ja tuonut voimia lisää. Mutta kun vapaa-aika alkaa, repsahdan ja päivärytmi menee sekaisin: tulee valvottua ja herkuteltua makealla helposti. Minulla on mielialalääkkeitä, jotka aiheuttavat painonnousua, lisäksi kolesteroli on koholla ja verenpainekin välillä. Syöminen on vähän huonoa, syön valmisruokia melkein koko ajan. Väsymystä on välillä paljon. Tuntuu, että terveellisempi syöminen ja säännöllinen päivärytmi ja lisää liikuntaa voisi auttaa. Minulla on myös sokeririippuvuutta: makeaa tekee toisinaan mieli paljon ja sorrun siihen. Minulla on vyötärölihavuutta, painoa olisi hyvä saada alas. Olen huolissani terveydestäni. Työpaikan kahvitauolla syön usein puuroa ja esim kananmunan.
Minullakin on mielialalääkkeitä ja valmisruoka-ongelma. Siihen valmisruoka-ongelmaan olis syytä nyt jaksaa panostaa.
Muutos-valmennusen 2019-2020 opit pitäisi olla hallinnassa , mutta 5 kg tullut lisää eikä tahdo lähteä. Liikuntaa on tarpeeksi, mutta ruokailussa jotain vikaa. Syön liian vähän tai muuten väärin???
Pääsin vähän myöhässä matkaan... tuttuja asioita. Ruokarytmi kuntoon ja liikunta takaisin. Mies elää kahvilla ja leivällä... Oon ollut etätöis pari vuotta ja välillä sorrun samaan. Nyt olis taas aika ottaa hyvät opit käyttöön ja suunnitella taas itse ruokarytmit. Viis kiloa lähti alkuvuodesta. Nyt tavoitteena seuraavat viisi. Pienin askelin eteenpäin.
Mieleen painuva kuvaus. Itselläni on vuorotyö ja pitkät ajomatkat, väsymys sairastumisesta johtuen.
Kiitos tsemppaavaasta alkustartista, joka sai hyvälle mielelle ja toi tunteen että ehkäpä minäkin voisin onnistua. Aiemmat dieetit ovat oikeastaan lässähtäneet kuntoiluntarpeeseen, mutta tässä on hyvä huomata, että muutkin perusasiat pitää olla kunnossa. Nivelvaivat ja taustalla operoinnit ovat vaikeuttaneet, rajoittaneet liikkumista ja jaksaminen ollut aika vähäistä. Tosi hieno aloitus, kiitos 🙂
Hyvä luento!
Samaa mieltä =)
Hyvä luento. Aiemmin olen vetänyt liikaa apinan raivolla ja sitten kaikki on tyssännyt. Itsellä ruuan kanssa ongelmia, kun on IBS niin en saa mietittyä hyviä eväsruokia töihin, niin ärsyttää jo valmiiksi miettiessä seuraavan päivän ruokia. Liikunta jäänyt vähiin, kin työ syö energiat.
Nyt on aika ja aikaa huolehtia paremmin myös itsestä. Aiemmat yritykset ovat kaatuneet sitoutumisen puutteeseen. Ehkä en ole oikein edes uskonut todellisen muutoksen mahdollisuuteen. Tiedän paljon, mutta toteutus on jäänyt puolitiehen. Syön jo suhteellisen terveellisesti, mutta liikaa. Uneen, palautumiseen, stressin hallintaan ja liikunnan säännöllisyyteen haluan lisää huomiota.
Olen useampia vuosia sitten käynyt kurssinne ja onnistunut pudottamaan painoani yli 20 kg. Tässä välissä paino jojoilee jonkun verran. Nyt olisin tyytyväinen 5-7 . Kg pudotukseen, joten
täytyy turvautua taas teidän tukeenne. Tuota luentoa lukiessani totesin, että kynä ja paperia esiin ja laittaa asioita ylös käydä niitä läpi ja ottaa käytäntöön, niin ruokavalion, liikunnan ja stressin kohdalla, myös nukkumisesta olisi parantamisen varaa.
Tervetuloa Mervi takaisin =)
Tsemppiä tähän ryhtiliike-haasteeseen, uskon että saat kaipaamasi apua tästä!
Tietoa laihduttamisesta ja elämäntapamuutoksesta on vuosien varrella opiskeltu paljon. Nyt poistun mukavuusalueeltani ja alan myös toimimaan annettujen ohjeiden ja opittujen tapojen mukaisesti.
Olen ollut Muutoksen mukana kolme vuotta. Reilussa vuodessa pääsin tavoitteeseeni joka on pysynyt. Tämä on ollut aivan ihmeellistä. Koko ikäni aiemmin laihduttaneena ja kaikki kilot takaisin saaneena on tämä Muutos polku ollut aivan ihmeellistä. En koe ollenkaan laiduttaneeni. Kilot vaan lähtivät ja toivat liikunnan ilon takaisin. En ole ruvennut mitään erikoisia liikunta juttuja harrastamaan, vaan ainoastaan olen ruvennut kävelemään koiran kanssa enemmän. Selkä on tullut liikkumisesta paljon parempaan kuntoon ja koko keho kiittää. Olen oppinut syömään terveellisesti ja monta kertaa päivässä. Kiitos hyvistä neuvoistanne. Aloitin kolme vuotta sitten elämänmuutoksen ja se jatkuu edelleen. Olen saanut parasta valmennusta ikinä. Onneksi löysin teidät netin ihmeellisestä maailmasta. Kiitos koko tiimille! Jatkakaa samaan malliin!
Kiva huomata Ritva, että olet tullut takaisin valmennuksen pariin! Kiitos tsempistä =)
Toivottavasti saat paljon irti tästä Ryhtiliike-haasteesta! Toivoo Muutos-valmennuksen koko tiimi.
Tietoa on, ei niin paljon tietoa siirtää sitä käytäntöön. Olen liikkunut kohtuullisen paljon, syönyt terveellisesti, veriarvotkin sen todistaa, mutta paino putoaa vaan muutaman sata grammaa ja pysähtyy siihen.
Ohjelma runko on monipuolinen. En ole ennen kokeillut elämäntapamuutosta. Nyt haluan painottaa makeannälän vähentämistä, stressinhallintaa, pientä painon pudotusta ja vyötärön kaventamista ja liikunnan lisäämistä.
Askelmalli kuulosti ja näytti todella kiinnostavalta. Ja konkreettiselta. Mahdollisti toteutettavissa.Pitäneen kirjata ylös vihkoon, mutta nyt vähän hankala tilanne:aviomies ja minä itse makaamme flunssassa. Toiminta nyt vain ajatustasolla. Pilkku hiljaa ylös ja pöydän ääreen. Muistelen askeleita yksi kerrallaan.
Arvot samankaltaiset ja positiivisuus kunniaan! olen innoissani tulevasta😍
Moikka Teija! Ihana kuulla - niin mekin olemme! Paljon tsemppiä 🙂
Unta pitäisi saada enemmän, jotta ei olisi niin väsynyt heti aamusta. Liikun kyllä monipuolisesti, ja syön kasvisruokaa 5 krt/pv. Liikaa tulee syötyä suklaata varsinkin iltaisin.
Hyvältä kuulosti luento. Liikuntaa en ole harrastanut vuosiin, syöminen, stressinhallinta ym. kaikki retuperällä. Etätöitä tehty nyt korona aika, joten arkiliikuntakin jäänyt tosi vähiin. Nyt on aika alkaa hoitaa itsensä kuntoon. Sain toivomani kävely/juoksumaton joululahjaksi ja olen nyt töitä tehdessäni ottanut joka tunti itselleni tavoitteekseni käydä kävelemässä 2-5 minuuttia, jotta vähän saa päivän aikana liikettä.
Moi Jaana! Pienin askelin eteenpäin - tuo kerran tuntiin muutaman minuutin kävely on jo aivan valtavan hieno muutos. Kokonaisuudessaan työpäivän aikana kertyy tuolla tavoin jopa 40 minuuttia, joka on viikossa jo yli 3 tuntia! Pienet teot ovat siis usein niitä kaikista merkittävimpiä 🙂 Jatketaan yhdessä samaan tapaan. Paljon tsemppiä!
Olen kokeillut vaikka mitä kuureja, dieettejä yms. Ja olen jaksanut ehkä 2 viikkoa niitä noudattaa. Mutta nyt tuntuu että aika on tehdä nimenomaan se elämäntapa muutos. Tässä valmennuksessa kuulostaa hyvältä tuo tunne syömisen ja stressin hallinta asiat.
Olen kokeillut useampia kuureja ja muutosvalmennusta. Ne ovat olleet tavallaan hyviä, mutta eivät saaneet minua jatkamaan muutosta pidempään. Tänään oivalsin, että paras tapa tehdä elämään muutos, on tehdä se pienin askelin, ei nopeasti. Oivalluksi tulee varmaan lisää ja itselläni on perustieto kyllä asioista, mutta kaipaan tukea muilta tähän muutokseen.
Heippa Merja! Näinhän se on, että monella on jo tietoa kuinka tulisi toimia, mutta pysyvästi käytäntöön saaminen on suurin haaste. Muuttamalla pieniä, toistuvia asioita, saadaan kuitenkin ajan saatossa suuria ja pysyviä muutoksia aikaan. Tukea on myös tarjolla tärkeän vertaistuen ja meidän valmentajien myötä. Mukava saada sinut mukaan! 🙂
Minä olen selkeästi se "tyypillinen" valmennettava.
Kymmenisen vuotta sitten kun PT:n kanssa teimme töitä hyvinvointini eteen, niin se meni liikasuorittamiseksi. Ruokailu gramman tarkkuudelle, pienistäkin lipsumisista tuli kauheet morkkikset. Treenattiinkin verenmaku suussa. Vuoden jaksoin, sitten pää hajos ja lopetin kaiken. Eli kaikki aikaisemmat yrityksen myös sen jälkeen olen tehnyt ajatuksella "mulle kaikki heti nyt!". Mitään armoa en antanut. Nyt pitää malttaa mennä baby-step eteenpäin, koska pudotettavaakin on se 20+.
Nyt on SE hetki, kun otetaan niskalenkki kohti terveempää elämää.
Kiitos positiivisen sävytteisestä luennosta!
Tiedän aika paljon muutosten läpiviennistä, yksilölle viisaasta ruokavaliosta, liikunnasta, rentoutumisen merkityksestä oman ammattini puolesta. Valitettavasti en itse ole pystynyt toteuttamaan sitä mistä puhun asiakkailleni. Mielestäni pystyn aika hyvin havainnoimaan mikä on ongelmana, mutta motivaatiota muutokseen ei tunnu olevan. Jostain syystä pää on mennyt oman elämän suhteen negatiiviseen moodiin (tätä ei moni uskoisi koska ulospäin ja asiakkaille saan itseni aidosti (ainakin koen sen olevan aitoa) positiiviseen moodiin).
Käyn koiramme kanssa keskimäärin 45min reippaalla metsä-/peltokävelyllä. Yinjoogaa olen saanut ryhdistäydyttyä itseni noin kerran viikossa ja välillä teen harjoitteita myös kotona. Näissä rentouttavissa harjoitteissa huomaan ajatusten laukkaavan ja miettivän ja analysoivan kaikkea = en osaa kunnolla rentoutua ja päästää irti. Rentous on mielestäni tärkessä asemassa kehon itsesäätelevien korjaavien mekanismien käynnistymisessä. Kun huomaan etten osaa rentoutua, hengitys on pinnallista, niin stressaannun entisestään.
No...se miten tätä stressiä valitettavasti päädyn korjaamaan on helposti viini ja juustot tms. herkut. En vedä ns. kännejä vaan tissuttelen ja nautiskelen viinistä telkkarin ääressä koira ja/tai mies kainalossa ja tätä teen helposti useampana päivänä viikossa. Tiedän että alkoholi ja juustot lihottavat ja tukkivat aineenvaihduntaa entisestään. Tiedän että tälle tavalle tulisi keksiä korvaava homma kun mieli vetää maahan. En ole toistaiseksi löytänyt pitkälle kantavaa motivaatiota.
Mitä lihaskuntoiluun tulee, niin siitäkin tiedän aika paljon. Olen joskus ollut suorastaan upeassa kunnossa ja treenannut salia, ratsastusta, nyrkkeilyä jne. tosissani, joten on vaikea aloittaa iisisti. 30kg painoa lapsen saannin jälkeen ja kilpirauhasen vajaatoiminta 15 vuoden aikana on tehnyt kehostani niin tukkoisen että tulen kohtuuttoman kipeäksi treeneistä. Mielestäni en treenaa edes kovin kovaa ja jos kevyemmin treenaisin koen että se on liian tylsää. Treenistä pitää nauttia ja hissuttelu ei ole nautittavaa.
Pahoittelen rehellisyyttäni, mutta suhtaudun hieman skeptisesti tähän valmennukseen OMALTA kohdaltani...MUTTA mielenkiinnolla ja pieni toivonkipinä taka-alalla sykähdellen haluan kuitenkin kokeilla jos joku muu osaa kaivaa minusta ne voimavarat mitä en itse kaikesta tiedosta huolimatta saa kaivettua <3
Omassa elämässä näin keski-iässä kaikki olisi hallittavissa maalaisjärjellä, jos ei olisi stressiä. Stressi on piru joka saa aivot käymään kierroksilla ja näkemään rajoittuneesti arjen ja elinympäristön. Stressi sairastuttaa ja aiheuttaa konflikteja töissä, kotona ja naapurustossa. Se pitää saada pois jotta selkeys palaa omaan elämään.
Oli hyvä luento.
Omat haasteeni löytyvät selkeän tavoitteen asettamisessa, tunnesyömisestä ja siitä, että yritän aina tehdä kaiken kerralla.
Ensimmäinen luento lupailee mielenkiintoista kurssia. En ees ihan tarkkaan osaa sanoa, mikä kaikki omassa tekemisessä on pielessä, ja siinä varmaan just on ensimmäinen pysähtymisen ja pohdinnan paikka. Voin kyllä samaistua moniin aiempien kommentoijien tilanteisiin. Mulla kans liikuntaspurtit alkaa aina vauhdilla ja heti pitäis näkyä tulosta. Sitten kroppa ja mieli ei enää jaksa ja palataan väsähtäneeseen lähtöpisteeseen. Syömisten kanssa vähän sama juttu, mut ruokavalio sentään pyrkii olemaan suht terveellinen (jos liiallista suklaan syömistä ei lasketa, ja se varmaan kertoo siitä et ruokarytmi ja aterioiden sisältö ei kuitenkaan oo kunnossa). Eli apua kaivataan ja toivottavasti täältä löytyy. 😊
Hei-😊
Juuri tuo ajatus , että saisi muutoksesta pysyvän elämäntavan ,kiehtoo minua.
Suurin kompastuskivi on ollut makeanhimo ja kuinka se aina ajoittain saakin vallan. Ruokarytmin noudattaminen on aika hyvin onnistunut. Videossa puhuttiin myös positiivisuudesta , ja se minustakin on tärkeää,omassa omaishoitajan elämässäni.
Ruokailurytmiä on niin todella vaikeaa pitää yllä. Unohdan kerta kaikkiaan syödä sen neljänkin tunnin välein.
Nykytilanteessa minulla on tahtotila kestävään muutokseen. Suurimpana rajoitteena näen työn arjen yhteensovittamisen ja sen seurauksena oman kunnon laiminlyömisen. Kaikki aikaisemmat yritykset kaatuvat viimeistään hissukseen, kun ns. Projekti loppuu. Edelleen minua rohkaisee tämän päivän ajatus ”älä koskaan luovuta”. Mielestäni olen aika tietoinen hyvistä ja vähemmän hyvistä ruoista. Epäsäännöllisen ruoka-ajat ja muutenkin päivärytmit haastavat samoin sää ja vireystilat. Makeanhimo ei ohjaa, mutta hukkaruoan suru panee syömään jämät. En mielellään heitä ruokaa roskiin.
Olette ihanan rauhallisia ja asiallisia.
Korona ja äitynyt polvikipu vei kunnon huonoksi ja nyt pitäisi saada energiaa aloittaa rauhallisesti kunnon kohotus. Nivelrikkoa on ja painon pudotus liikunnan ohella on numero1. Tästä on hyvä alkaa
En koe tätä vaikeaksi ja asiat ovat tuttuja. Lähinnä haluan makustella ja kertailla asioita. Liikunta on monipuolista(sisältää lihaskuntotreenejä), säännöllistä joskus menee jopa överiksi, ruokailun kanssa voi olla pientä säätöä. Näin eläkkeellä voi keskittyä asioihin paremmin.
Ennen olen tuijottanut vain vaakalukemaa enkä välittänyt muusta.Tulokset eivät olleet pysyviä. Yritän olla itselleni armollinen ja hyväksyä pienet teot päivässä.Uskomuksenne vaikuttivat aidoilta sydämestä lähteviltä ja saivat oloni tuntumaan hyvältä.Minullakin on oikeus ajatella itseäni eikä vaatia itseltäni liikoja.Syön monipuolisesti mutta liian harvoin ja liian paljon. Nautin asioista jotka olisivat hyvien elämäntapojen tuki kuten retkeily ja ulkoilu ja uinti kunhan saan energiani takaisin.Olen ollut ennen energinen . Olen ottanut aiemmin ahneuksissani liian isoja askeleita tavoitteeseen pyrkiessäni.
Olen viimeisen vuoden aikana toteuttanut ketoruokavalion ja sokerittomuus haastella painonpudotuksen -7 kg, unen laadun parantumisen sekä mielentila vakauttamisen. Luulin jo vihdoin onnistuneeni samaan tilanteen hallintaan. Nyt vaikean elämän tilanteen muutos on saanut minut jälleen ahmimaan mm. sokeria. Joudun uuden sairauteni vuoksi muuttamaan ruokailutapojani. Se, että söisin terveellisemmin, minun pitää myös ruoat saada oikeaan muotoon, jotta saan syötyä. Luennossa mainittiin sairauksien huomioonottaminen, mikä on minulle tärkeä osa elämäntapamuutosta. Lisäksi sanonta "hiljaa hyvä tulee" on tärkeä sanonta, jonka haluan muistaa muutoksen keskellä.
Aiemmin liikuntainto on kaatunut flunssaan tai kiireeseen. Tuntuu, ettei päivässä vaan ole riittävästi tunteja. Lisäksi liian vähä uni ja sen myötä väsymys vaikuttavat syömiseen ja liikkumiseen.
Omalta mukavuus- lue laiskuusalueelta- täytyy päästä pois!!!! Itsekuria lisää, ettei heti syöksy sohvalle herkkujen kanssa kun työpäivä on ohi. Itsensä kanssa keskustelua mitä tekee kotiin tultuaan...ei siis sohvalle. Kuuntelen luennot ajatuksella!!!! Nyt on pakko tehdä jotain!!!!
Kiitos luennosta, oivalluksia heräsi...positiivisuuden kautta elämäntapamuutokseen pääsee ja jokainen kyllä pystyy pyrkimään ja myös saavuttamaankin sen. Ja liian ankara ei kannata olla itselleen.
Olenpas tainnut kokeilla vain ns. pikadieettejä tai kuureja eri tavoin, en varsinaista elämäntapamuutosta, joka olisi kestänyt. Koronaa on hyvä syyttää painon nousemisesta, mutta itsehän siihen tietokoneen/ TV:n ääreen jäin, kävelylle olisi voinut hyvin lähteä vaikka jumppapaikat olivatkin kiinni.
Aiemmin olen ollut varsin aktiivinen ryhmäliikunnassa kävijä, mutta iän myötä työelämä on "vienyt mehut" niin, että ei ole enää oikein jaksanut vaikka paikat aukenivat. Nyt olen kerran viikossa käynyt vesijuoksemassa tunnin jo parin kuukauden ajan, lisäksi muutaman kerran ennen veteen menoa käynyt kuntosalilla 1/2 - 1 tunnin ajan ja näitä on tarkoitus jatkaa, tuntuvat sopivan kropalle. Ruokailutottumukset on minulle iso ongelma!
Liikunnan suhteen olen aikaisempia vuosia todella paljon paremmalla puolella. Se johtuu kylläkin työstäni, jonka kuitenkin valitsin myös liikkumisen lisäämiseksi.
Makeanhimoon olisi tartuttava lempeästi, mutta tukevasti.
Saisinko henkilökohtaisia vinkkejä sopivista ateria-ajoista työrytmiin?
Hiljaa hyvä tulee!
Syön selkeästi liian vähän.
En ole täysillä kokeillut tällaista, luulen olevani säästöliekillä. Syön monipuolisesti ja terveellisesti yleensä, mutta minulla on tapa herkutella liian usein.
Entinen urheilija on menettänyt liikunnan riemun työn kuormittavuuden takia ja valvoo aamuyöstä tehden töitä mieleen juolahtavien ajatuksien parissa. Unohtuneet työt voi laittaa muistiin, mutta tuo suunnittelu kuormittaa.
Nyt työ on muuttunut ja on aika itselle.
Positiivisuus viehättää tässä luennossa. Olen samaa mieltä näistä polun osa-alueista, kaikkia tarvitaan.
Olen ollut Muutos -valmennuksessa mukana aiemmin ja koin sen mielenkiintoiseksi, hyödylliseksi ja lähestymistapa asioihin mahtava 😀. Minulla ei koskaan ole varsinaista ongelmaa ollut painon suhteen, liikun paljon ja ruokarytmi hyvä. Ahaa elämys tuli jälleen luennon jälkeen mm. Miten saada monipuolisemmaksi ja ravintorikkaammaksi. Myös havahduin siihen, että nukun kyllä riittävästi, mutta unen laatu ei ole välttämättä hyvä. Stressin hallinnassa, käsittelyssä ja apua olen saanut joogasta sekä joogaohjaaja koulutuksesta. Pieniä hetkiä olen tsempannut ja jaksanut tehdä pieniä muutoksia, mutta en sitten pitkäkestoisesti. Nimenomaan pieniä ja arkisia muutoksia tarvitsen.
Niin ja uskominen itseeni sekä muutoksiin on aika ratkaisevaa sekä muilta saama tuki ja positiivinen ajattelu 😀.
Olen 66-vuotias ja lähes normaalipainoinen. Rasvaa kertyy vyötärölle vähitellen lisää ja paino nousee pikku hiljaa. Liikun paljon ja syönkin paljon. En syö makeaa ja syön kohtuullisen terveellisesti, paljon vihanneksia ja mahdollisuuksien mukaan hyviä rasvoja. Joidenkin arvioiden perusteella syön proteiineja paljon ja hiilihydraatteja liian vähän. Ruokavalio vihjeitä vähän odottelen. Luento oli mukavan positiivinen.
Olen aiemmin pk-seudulla asuessani liikkunut paljon. Arkiliikuntaa tuli kun kävelin työmatkat ja kauppareissut, sekä ulkoilun koirieni kanssa milloin missäkin.
Maaseutulähiöön muutettuani, työmatkat ja kauppareissut tulee tehtyä autolla, koirien kera en ole löytänyt mieluisia ulkoilureittejä ja tuntuu, että ulkoilusta on kadonnut se ilo mikä aiemmin siinä oli. Myös lenkit on lyhentyneet ja tuntuu, että jaksaminen on vähentynyt. Painoakin on kertynyt ihan liikaa, eikä puolisolta tarttuneet ruokailutavatkaan ole kovin terveellisiä valintoja täynnä.
Osansa soppaan on antanut yksi koirista, nyt jo 12-vuotias, jolla on ollut öisin tarve käydä hädillään. Eli viimeiset 12 vuotta uni on ollut katkonaista, sillä jos koira ei ole päässyt yöllä ulos, se on helpottanut oloaan sisällä ja siitä on tullut sitten siivoamista.
Nyt pappakoiran elämä alkaa selvästi olla ehtoopuolella ja tähän kohtaan otimme perheeseemme uuden pennun kasvamaan. Pennun kanssa on tavoitteena harrastaa ja liikkua ja toivottavasti tästä saan myös itselleni motivaatiota liikkua enemmän ja voin myös nauttia ulkoilusta taas uudella tavalla.
Marraskuussa aloitin uimisen 15 vuoden tauon jälkeen, ja olen käynyt kahdesti viikossa aamu-uinnilla kun uimahalli aukeaa ennen työpäivää. Altaassa olen viettänyt 40-50 minuuttia (tuossa ajassa uin noin 1200-1500 metriä) ja siitä on tullut kyllä ihan hyvä olo.
Haluaisin vähentää stressiä, nukkua parempia yöunia ja saada tarpeeksi unta. Haluaisin syödä terveellisesti ja säännöllisesti ja tehdä kaupassa jo niitä parempia valintoja syömisen suhteen. Muutaman vuoden diagnosoidusti suolistosairaana myös ravinnon imeytyminen on erilaista kuin ennen, joten toivon löytäväni tasapainoa myös tähän.
Hyviä harjoitteita, näitä lähden rauhassa työstämään.
Suurin ongelmani on syöminen. Liian harvoin, vääränlaista ja makeat illalla. Liikuntakin voisi olla enempi.
Makean nälkäni on kasvanut viime aikoina valtavasti. Vaikka äsken söin ruuan, mieleni teki jotain hyvää
En ole ennen edes yrittänyt tehdä muutosta, koska olen kokenut sen liian työlääksi. Pikkuhiljaa olen ymmärtänyt että pienin askelinkin voi mennä eteenpäin. Eniten huomiota kaipaan säännölliseen ateriarytmiin, annoskokoihin ja karkin syönnin vähentämiseen
Olen aina aikaisemmin hakannut liian ison palan eli yrittänyt saada kaiken kerralla valmiiksi. Nyt yritän opetella etenemään pienin ja pysyvien askelin. En jaksaisi enää yhtään laihdutuskuuria ja sitä että koko elämä pyörii sen ympärillä et mitä voi syödä ja kuinka paljon kaloreita ja mitä se vaaka taas näyttää 🙄
Lopun uskomus video oli kiva ja antoi positiivista energiaa
Luulisin, että minulla on tietoa kohtuu paljon, enkä ole koskaan laihduttanut millään pikadieteillä, enkä punninnut ruokaa ym. Liikkuminen ei koskaan ole ollut mikään intohimo, muttei vastenmielistäkään. Yksin ei tule lähdettyä lenkkeilemään ja ryhmäliikkuja en ole. Ennen sairastumistani paino oli kurissa ja silloisen työ puolesta tuli liikuttua todella paljon. Lääkkeet kun tulivat mukaan, paino nousi ja koska sykettä nostava liikunta tuottaa kipua, on liikkumisesta tullut pelko eli pelkään kohtauksia, koska ne ovat todella kivuliaita. Nykyisin teen psyykkisesti kuormittavaa työtä toimistossa joka on lisäksi istumatyötä. Lisäksi päivät venyvät usein. Luultavasti myös syön liian vähän. Intuitiivinen syöminen on minulle tuttua, tuohon on ollut pakko oppia, jotta vatsa toimisi edes jotenkin ja olo olisi siedettävällä tasolla. Toivon saavani tämän palapelin kuntoon valmennuksen avulla, sillä en viihdy nykyisessä painossa ja olen huomannut pitäväni itseäni rumana painon noustua. Koko soppaa sotkee luultavasti vielä hormonitoiminta eli vaihdevuodet lähestyvät.
Olen pari kertaa elämäni aikana onnistunut laihduttamaan n. 10kg , mutta pikku hiljaa kilot tulivat takaisin: innostus liikuntaan väheni ja säännöllinen, terveellinen syöminen muuttui "välipalasyömiseksi". Tunnesyöppö olen ollut koko ikäni...Muutama vuosi ennen koronaa toinen polvi alkoi oireilla ja se vähensi lavatansseissa ja laviksessa käymisen nollaan. Nyt polvi on kunnossa ja koronakin vähenemässä - toivottavasti- mutta liikkumaan en ole saanut itseäni.
Tavoitteen pilkkominen tuntuu hyvältä idealta. Viiden sekunnin säännön otan kyllä käyttöön heti.
Käsitykseni mukaan tärkeää on saada ruokarytmi taas kuntoon ja se että syön riittävän paljon terveellistä ruokaa. Pikku hiljaa liikuntaa mukaan elämään: ensimmäisen mielikuvaharjoitukseni aihe oli: takaisin tanssimaan!!
jojo-laihduttaminen on ollut 26-vuotiaasta asti "harrastukseni"! Niska- ja hartiaoireet ovat vaivanneet, toimistokeskeistä uraani. Noin 4v sitten minulla oli rintasyöpä. Hoitojen jälkeen voimistelu ja ravinto ovat saaneet painoni noin 83-84kg:sta nykyiseen noin 75 kiloon. Makeanhimo on yleensä pysynyt poissa. Kuitenkin mielipaha saa minut joko olemaan syömättä tai herkuttelemaan suklaata tai pipareita tms. Aamupuuro pitää vatsan toiminnan kunnossa ja jokapäiväinen kävelylenkki.
Aikoja sitten lenkkeilin säännöllisesti ja kaikki tuntui mukavalta. Sitten äitini kuoli yllättäen ja puolisen vuotta myöhemmin kasvain, joka leikattiin ja sen suhteen kaikki on hyvin. Mutta liikkuminen loppui kuin seinään ja tästä on jo 30 vuotta. Innostun herkästi yhdestä sun toisesta ja into lopahtaa lähes yhtä nopeasti. Kolmisen vuotta sitten aloitin Muutos-valmennuksen, mutta elämässä oli niin paljon häiriötekijöitä, että en saanut sitä suoritettua loppuun. Nyt ne ovat vähentyneet, mutta silti saamattomuus johto siihen, että olen nyt vasta ekan päivän kimpussa.
Entiset yritykset ovat kaatuneet ei tiedon puutteeseen vaan liikaan yrittämiseen alussa jasitten kohta lopahtamiseen ,myös siihen että itseäni inhottaa nämä kuvat ennen ja jälkeen ne ovat mielestäni ihmisarvoa alentavia, haluan oman muutokseni pysyvän yksityisenä
Lokakuun puolessa välissä menin Seniorikorttelin kuntosalille, kuntoneuvoja otetti meille laitteiden käyttöä. Siitä lähten kävin 2 kertaa viikossa kuntosalilla 1 h. kerralla. Vuoden alusta päätin käydä 3 kertaa viikossa tunnin kuntosalilla. Sain kaverikseni seinänaapurin rouvan.
Nykyään uupumus on suurimpana esteenä tehdä muutosta. Energiaa ei vaan ole. Tällä hetkellä ei ole myöskään varaa ostaa salikorttia tai laadukkaita lisäravinteita, ja välillä on haasteita ostaa puhdasta ruokaa (esim. prosessoimaton lihatuote ja kasvikset). Olen ollut kova liikkumaan aikaisemmin ja ruokavalioni on ollut terveyspainotteista. Vuosia elin aktiivista elämää. Rakastin monipuolista liikkumista ja se oli elämäntapani. Sitten alkoi tulla pikkuhiljaa outoja oireita salitreenissä, jossa oli yhdistettynä voimaharjoittelu ja aerobinen harjoittelu. Siitä kropan uupuminen pikkuhiljaa eteeni ja paino alkoi myös nousta. Minulla kävi siis niin päin, että kroppa vain antoi periksi vaikka pää olisi halunnut jatkaa. Epäilen, että osasyynä on eräs lääkitys. Historiassa on myös homealtistuminen jonka epäilen osittain liittyvän asiaan. Tällä hetkellä olen sairauslomalla, vielä parin kuukauden ajan, ja suuri syy sille on juuri tämä kropan uupuminen ja sitä myöten tulevat esim. työssäjaksamiseen liittyvät asiat.
Aiemmin on motivaatio ollut kunnossa, ja olen nauttinut elämäntavasta johon kuuluu monipuoleinen liikunta (juoksu, salitreeni, jumpat, uinti, hiihto) sekä terveellinen kasvispainotteinen ravinto hitaiden hiilihydraattien ja laadukkaiden liha -ja kalatuotteiden kanssa.
Kun mietin, että mikä osa-alue kaipaisi nyt huomiota, on vaikea kiteyttää asiaa, koska tuntuu siltä, että olen yksinkertaisesti tämän rapistuvan kehon vanki. Olen ikään kuin sumussa, uupumus on jatkuvaa. On jopa raskasta suorittaa kaikkia päivän askareita. Voimattomuudesta on syntynyt ikävä noidankehä sillä jään mielummin sisälle vaikka selamaan nettiä jos ei ole menoja ja jos heti aamusta on voimaton olo. Siitä on tullut huono tapa, joka pitäisi katkaista. Välillä vedän itseni ulkoilemaan. Toisinaan olen myös pirteämpi. Kesäisin saan auringosta energiaa, ja silloin pääsen jopa hölkälle. Ehkäpä minun pitäisi ensimmäisenä saada energiaa takaisin jotenkin, koska se toimii sitten muun toiminnan sekä motiivin pohjana. Rauta-arvot pitäisi varmaan myös tarkistaa.
Pidin kovasti tässä ensimmäisessä luennossa esimerkiksi termistä intuitiivinen ruokavalio koska uskon siihen itsekin. Todella positiivista on myös että huomiota kiinnitetään mahdollisiin sairauksiin ja lääkityksiin. Valmennuksen kulmakivet vaikuttavat myös järkeviltä ja luoviltakin. Ihmistä ja ihmisyyttä lähestytään kokonaisuutena.
Moi Mira ja kiitos viestistäsi! Kurja kuulla, että kärsit uupumusoireista - tällä hetkellä varmasti kaikista tärkeintä on pyrkiä saamaan keho ja erityisesti hermostoa rauhoitettua, jotta muutokselle on myös paremmat edellytykset. Muutosvalmennuksesta voikin olla apua myös tässä, kunhan itseltään ei vaadi liikaa ja pyrkii toimimaan itselleen parhaalla tavalla kussakin tilanteessa. Uupumusoireilusta kärsiville monesti suorittamisesta on vaikea päästää irti, ja erityisesti sinun tilanteessasi muistutan lempeästi kuuntelemaan mieltä ja kehoa valmennuksessa. Hurjan paljon tsemppiä!
Oma elämäni on voi sanoa pysähtynyt koska olen jumittunut tämän hetken tilanteeseen. Painoa pitäisi saada reilusti pois koska edessä on molempien lonkkien leikkaukset. Liikuntakyky pahan nivelrikon vuoksi on minimaalista.Nivelrikkoa siis lonkissa, olkapäissä ja peukaloiden tyvinivelissä eniten. Liikun pääasiassa pyörätuolilla ja muutamia metrejä keppien avulla. Oletettavasti olen pitkään ollut ns. säästöliekillä koska en tunne nälkää juuri koskaan ja siksi syön aivan liian vähän. Ja jos nälän tunne tulee en kuitenkaan pysty syömään kuin vähän. Lääkärien mielestä sillä syömisellä mitä syön pitäisi laihtua, mutta näin ei vain käy. Kaikki veriarvot ovat hyvät eikä esim. esidiabetesta ole, vaikka olen todellakin sairaanloisen ylipainoinen. Lähinnä tästä muutos valmennuksesta hän keinoja selättää säästöliekki jotta saisin aineenvaihdunnan liikkeelle. Mitkään herkut ei ole ongelma ja kasviksista pidän tosin niidenkin syöminen nykyään tökkii. Liikunnan harrastaminen on haasteellista tällä hetkellä.
Hienosti herätti ajattelemaan omaa tilannetta, muutama askel on helppo ottaa, mutta muutaman askeleen kanssa tehdään töitä ja kunnolla.
Olen ikuinen laihduttaja, aloitin sen 8-vuotiaana kun olin kaikkien painokäyrien ulkopuolella ja kouluterveydenhoitaja joutui lainaamaan millimetripaperia jotta sai merkinnän tehtyä. Lukiossa olin ainakin valokuvien perusteella ihan tavallisen kokoinen, mutta mielsin itseni aivan valtavaksi. Opiskeluaikana paino alkoi kivuta ja kahden lapsen jälkeen sekä elämän myrskyjen (ml. avioero) painoa onkin jo todella reilusti.
Videolla esitetty polku oli hieno - löysin siitä todella monta itselleni tärkeää kohtaa. Etenkin tunnesyöminen kolahti. Syön iloon, suruun, stressiin ja jännitykseen. Syön seurassa, tekemisen puutteessa ja etenkin kun on kiire. Ja syön kyllä ihan mitä sattuu, vaikka terveydenhuollon ammattilaisena tiedän aiheesta teoriatasolla paljonkin.
Olen myös kärsimätön ja rakastan muutosten suunnittelua, en niihin liittyvää oikeaa tekemistä. Exceltaulukoiden keksiminen on kivaa mutta niiden täyttäminen on puuduttavaa. Olen aloittanut erilaisia projekteja varmaan useamman joka vuosi jo liki 10 vuoden ajan, mutta yhdenkään tulokset eivät ole olleet kovin kummoisia, saati sitten kestäviä. "Kaikki heti tänne mulle nyt ja heti" on ollut johtavana ajatuksena. Vaikka olen aika analyyttinen tyyppi esim. työssäni, on vaikeaa saada itsensä näkemään ihan selkeitä syy-yhteyksiä omassa elämässä. Iltojen viettäminen neuleen ja Netflixin kanssa suklaata syöden ei todella kummallisesti kerrytäkään askeleita. Ja selitysten keksimisessä olen myös mestari - kävelylle ei voi mennä jos paistaa liikaa, sataa tai on liian pilvistä. Kengissä vähintään on vikaa tai lempiverkkarit pesussa. Tai on liian väsynyt.
Jotenkin ehkä olen myös ajatellut että kun en kuitenkaan onnistu niin miksi edes yrittää ihan todella tosissaan. Edes silloin kun meillä oli miehen kanssa PT puoli vuotta, en jotenkin pääni sisällä ollut tosissani. Olen käynyt tänä syksynä työuupumuksen partaalla - niin lähellä kuin voi, joutumatta sinne. Työpsykologi sai minut ajattelemaan jotenkin lempeämmin myös itsestäni. Miksei voisi kokeilla ihan tosissaan ja miksei itselleen sallisi epäonnistumista? Voisiko asettaa vähän pienempiä ja saavutettavampia tavoitteita ja iloita niistä? Ajattelin kyllä kokeilla!
Motivaatio hukassa 🙁
Kiitos että olen saanut nämä viestit. Elämäntilanne on haastava - tarvitaan hyvää kuntoa kun tyttäreni 8 kk kaksoset uuvuttavat
(hampaita tulee nyt -unirytmit häiriintyy) yritän auttaa minkä jaksan ja hallita kaikkia tekemisiäni ja hoitaa myös kiireessä
Kuntoani Ja syödä hyvin oppien mukaan ja nukkua itse paljon.
Olen 72,5 v.. kiitos positiivisesta ohjelmasta se on tärkeä palaan tähän valmennukseen nyt tiiviimmin taas ! Iloiten että olette olemassa. Tukena.
♥️ kiitos avusta ja positiivisuudestanne !
Minulla on paljon hyviä asioita kohdillaan. Liikuntaa on suhteellisen paljon ja hyvin, enemmän toki sen monipuolisuuteen (pyöräilen paljon) ja itselle sopivan keinon löytymiseen oikean polven lihaksistoa tukien (vakava nivelrikko) ja välttäen kipua aiheuttavaa liikettä.
Ruokavalioon olen syventynyt, makroihin ja sen terveellisyyteen, mitkä ravintoaineet on hyväksi ja missä suhteessa. Enemmän haastetta tuo se, että en liikuntaan nähden syö tarpeeksi riittävästi enkä arjessa tarpeeksi monipuolisesti.
Useimmat elämäntapamuutokset kariutuu mm. ruokavalion yksipuolisuuteen, sillä pelkään syöväni väärin ja taas paino nousee.
Stressiä on saanut hyvin taltutettua ja elämää tasapainoon ja se näkyy siinä, että jaksan kotona tehdä lihaskuntoharjoituksia ja liikkuminen on kevyempää ja mielekästä.
Haasteena on ollut saada tasapainoa kokonaisvaltaisesti olemiseen, sillä minulle tuli varhaiset vaihdevuodet 39-vuotiaana eli 8 vuotta sitten ja se sekoitti minussa kaiken. Paino nousi hetkessä sen 25kg enkä ole saanut siitä kuin 10 kiloa pois ja siihen se on sitten jäänytkin.
Huojentavaa oli kuulla kannustusta, saada tukea ja tietoa pienissä osissa, jotta ei tuu tietoähkyä, mikä helposti uuvuttaa ja into laskee.
Ensimmäistä kertaa minulla on monien vuosien jälkeen sellainen olo, että voin onnistua tässä ja saada painon ihanteellisiin mittoihin, sellaisiin mitä se oli sen 6-7 vuotta sitte.
Olen koko aikuis ikäni taistellut painoni kanssa,nyt
lukemani perusteella luulen,että olen liian kauan ollut kitudietillä
jospa tästä saisin alku opin syömiseen
Monta asiaa on kunnossa, mutta ruokavalioon ja arjessa liikkumiseen pitää paneutua. Käyn vesijumpassa tai vesijuoksemassa 2-4x viikossa ja autottomana on pakko kävellä kauppa- ym. matkat. Pyöräilen kesäisin jonkun verran. Makean nälkää on usein ja houkutusta vaikea vastustaa. Nukkuminen on välillä sitä sun tätä ja jotkut päivät menee puoliunessa. Paino ei tunnu lähtevän laskuun millään. Perussairauksiakin on tosin paljon. Toivon nyt saavani jotain potkua pysyviin muutoksiin ja omiin ajatuksiin.
Pidän itseäni selkärangattomien eläinryhmään kuuluvana! Kuinka monet kerrat olen päättänyt ja aloittanut ,milloin mitäkin ja aivan samantien ,seuraavalla kauppareissulla unohtanut ( välillä oikeesti unohtanut välillä tietosesti) ja kerännyt kärryyn kaikkea mistä piti luopua.
Uskon että tämä motivointi porras, tavoitteen asettelu on minulle se oleellinen nyt. Havahtuminen siihen että jäljelläolevia vuosia tällä menolla on paljon vähemmän. Kasvatan 6- kymppisenä 7- vuotiasta, joka ei saa menettää enää yhtään ihmistä ennen aikuisikäänsä. Valmentajilla ihana, luottamusta herättävä ote❤️
Moi Riitta,
kertomasi ei ole lainkaan tavatonta - jos tietynlaista tapaa tai käyttäytymismallia on noudattanut useita (jopa kymmeniä) vuosia, ei uusien tapojen noudattaminenkaan todennäköisesti tapahdu sormia napauttamalla ja yksinkertaisesti "päättämällä". Aivan kuten uusia taitoja opetellaan, myös uusia tai erilaisia tapoja on harjoiteltava kerta toisensa jälkeen, välillä epäonnistuttava, ja sitten taas opittava. 🙂
Arvokkaita syitä löydät omalle muutoksellesi, ne varmasti kantavat pitkälle. Hurjasti tsemppiä!
Aikaisemmissa muutosyrityksissä olen kokenut muutoksen hankalaksi. Se on vaatinut hirveää aterioiden suunnittelua ja kaloreiden laskua. Haluan päästä helpommalla ja oppia tavan syödä oikean määrän oikeita ruokia ilman punnitsemista ja kaloreiden laskemista. Olen aikaisemminkin saanut painon putoamaan, mutta tavoitteen saavutettuani palannut vanhoihin "helppoihin" tapoihin ja paino hiipinyt pikku hiljaa takaisin.
Teen säännöllistä yötyötä. Töissä syön kevyesti ja työputken aikana päivisinkin ravitsemus ok. Mutta mutta, kun vapaalle pääsee niin ennen kaikkea väsymys ja univelka saavat makeanhimon äärimmilleen. Ja sitten kun antaa pikkusormen niin...... Liikunta jäänyt myös miltei kokonaan. Ikää 53 v. ja liikakiloja ainakin 12 kg ja se näkyy näin lyhyessä rungossa (153 cm). Olen onnistunut aiemmin pudottamaan painoa ruokavaliolla, jossa on ns. kiellettyjä ruoka-aineita. Koen, että en haluaisi kieltää ruokavaliossa mitään vaan kohtuudella kaikkea. Motivaatiossa myös parantamisen varaa 🙄
Moikka Susanne,
kuulostaa oikein järkeviltä ajatuksilta, ettei ruokavalio perustuisi kieltolistoihin vaan nimenomaan kohtuullisuuteen. Tämäkin on onneksi opeteltavissa, ja oletkin nyt oikeassa paikassa! 🙂
Olen aloittanut oman hyvinvoinnin työstämisen jo puolitoista vuotta sitten, kun koin työuupumuksen. Ensin opettelin uuden unirytmin ja nyt nukun keskimäärin 8h yössä. Seuraan unta, palautumistani ja aktiivisuutta Ouran avulla säännöllisesti. Olen myös käynyt läpi asioita, mitä minun on pitänyt käsitellä itseni kanssa ja voin sanoa että olen huolehtija-luonne: kannan vastuuta asioista, jotka todellakaan eivät ole vastuullani. Tässä on vielä työstämistä. Nyt opettelen myös 55-vuotiaalle sopivaa ruokavaliota. Olen vähentänyt hiilihydraattipitoisen ruoan määrää, mutta en siis "karppaa". Liikun varsin säännöllisesti ns. pitkäkestoista liikunta. Sen sijaan lihaskunto-osuus on ollut minimaallista. Talven aikana tuli käytyä noin kerran viikossa salilla, mutta sairastelin monta ikävää flunssaa, jotka veivät kuntoni alas (tuli kroonistunut poskiontelotulehdus, joka vieläkin vähän vaivaa, vaikka ontelot punkteerattiin.) Kuitenkin viikko viikolta olen päässyt parempaan kuntoon ja nyt haluan löytää pysyvän tien terveelliseen vanhenemiseen. Painoa pitää saada alas ja lihaskuntoa ylös. Teoriassa tiedän paljon, mutta tuo käytäntö.... Nyt haen inspiraatiota oman hyvinvointiprosessini muuttamiseen uudeksi elämäntavaksi ja uskon että saan täältä siihen eväät.
Hei Marjut,
kuulostaa siltä, että olet tehnyt jo valtavasti hyvinvointiasi edistäviä tekoja ja sisäsyntyistä motivaatiotakin löytyy - nämä ovat tärkeitä juttuja niin hyvinvoinnin kuin muutoksen onnistumisenkin kannalta! Jatka samaan malliin! 🙂
Minulla ongelmaksi koituu ilta,silloin tulee syötyä liikaa ja liian usein.Väsymys vaikuttaa paljon kaikkeen ja diabetes tuo omat haasteensa. Ruuan hinnan nousu ahdistaa kun ei pysty ostamaan niitä terveellisiä ruokia mm. kalaa
Moi Tiina!
Tämäkin kuulostaa varsin tavanomaiselta, eli todennäköisesti päivän aikainen syöminen on jollain tavalla riittämätöntä, ja tämä näyttäytyy iltaisin mielitekoina ja ylensyöntinä. Myös tähän haasteeseen löytyy kuitenkin ratkaisuja, ja käydään niitä tässä kurssin edetessä läpi yhdessä! Paljon tsemppiä 🙂
Hei, kiitos hyvästä aloitus luennosta. Liikun paljon ja näin kesällä golfaan 4-5 kierrosta viikossa. Kävelen paljon myös talvisin ja hiihdän. Suurin ongelmani on varmaankin, että syön liikaa ja herkutelenkin. Ruoka rytmiä yritän pitää säännöllisenä, mutta joskus päivät venyvät pitkiksi. Aamulla ennen klo 7 töihin, töistä suoraan golfaamaan ja kotona illalla klo 21 jälkeen. Nukkuminen on monesti heikkoa kipujen vuoksi. Kärsin myös migreenistä ja hajuallergia, joka laukaisee migreenin rajoittaa elämää melkoisesti. Mutta kaikesta huolimatta yritän olla positiivinen ja tsempata.
Kaikki on mahdollista mutta kun lähden lomalle tai matkalle niin treenit ja ruokavaliot unohtuu.
Mielenkiinnolla odotan tätä polkua ja luentoja ja toivon että saisin kipinän jatkaa muutosta elämääni!
Mulla tyssää tuohon tavoitteeseen. En ole eläissäni osannut/ kyennyt asettaa tavoitteita koska jaksan jotain pari kuukautta ja sitten kun mielenkiinto droppaa niin homma loppuu. Lisäksi epäilen ettei mulla ole voimavaroja keskittyä pitkään mihinkään, siihen vaikuttaa havaitut vaikeudet. Stressinhallintaa mietin myös sillä raskaassa elämäntilanteessani ei ole löytynyt sitä edes perus elämään.
Tarve tehdä muutos olisi kova, mutta tarvisin ehkä konkreettisesti jonkun joka vetäis tätä märkää rättiä eteenpäin joka toinen pv kun tekee mieli nakkoa rukkaset tiskiin
Kiitos luennosta! Hyvää itselläni on ruokarytmi, se on jäänyt aiemmista yrityksistä pysyväksi ja hienosti kroppa alkaakin jo 3-4tunnin kohdalla ilmottelemaan. Suhteeni ruokaan on kuitenkin ongelmallinen. Ruuan jatkuva miettiminen ja itsen ruoskiminen harvoin nautituista herkuista on raskasta. Tämä on ajanut siihen, että mietin grammoja (ellen jopa punnitse ruoka-aineita) aina ruokaa tehdessä enkä juurikaan herkuttele.
Stressi ja uupumus ja sitä kautta huonot unet ovat toinen iso este onnistua. Työpäivä imee kaikki mehut. Joskus pakotin itseni liikkeelle, mutta haluaisin liikunnankin olevan nykyään enemmän asia, jota haluan tehdä. En haluaisi pakottaa, koska itseni tuntien tiedän, että se on lyhyt tie. Haluaisin liikunnanilon takaisin.
Minulla elämä repsahti lähes kokonaan jäätyäni sairaslomalle. Ranteissani oleva nivelrikko ja no jotain muuta vikaa mikä olisi vaatinut leikkauksen, mutta sitä ei pystytty toteuttamaan tuon nivelrikon takia aiheuttivat sen, etten enää pystynytkään tekemään rakastamaani työtä jossa sain välillä liikkua hyvinkin paljon. Samaan aikaan tuli sitten astma ja todettiin uniapnea kaiken muun lisäksi. Pysähtyminen oli ihan valmis ja uudelleen kouluttautuminen oli edessä. Eli istumatyö, kun ei enää pysty tekemään juuri mitään missä pitäisi "jumpata". Kiloja on sitten tullut sen mukaan. Ennestään oli kyllä jo painoa pudotettavana n. 15 kiloa. Olen aina laihduttanut kovalla työllä eli rankkaa ja monipuolista liikkuvaa työtä on tullut tehtyä ja aina kun on pysähtynyt on kilot tulleet korkojen kanssa takaisin...
Nyt on siis kolmen vuoden kilot päällä. Viimeisen vuoden aikana olen käynyt niin ravintoterapeutilla kuin fysioterapeutilla ja ihan turhaan. Mikään ei auta. Annoskokojen pienentäminen puolella (söin miehen annoksia), makean vähentäminen ja ateriarytmin ylläpitäminen eivät ole auttaneet. No ehkä ne lauantaikarkit on silti liikaa.
Voisi sanoa, että nyt on pakko alkaa saamaan tätä kroppaa kuntoon, muuten menee terveys kokonaan. Kolesterolit koholla ja verenpaine heittelee. Seuraavaksi varmaan diapetes jos mitään ei tapahdu.
Mutta kuten videolla sanottiin Uskon että voimme muuttaa maailmaa ja minä uskon, että tällä valmennuksella on juuri nyt minun aikani muuttaa minua.
Hei, olen syönyt nyt toukokuun alusta saakka pari ruisleipäsiivua/pv, 2 keitettyä kananmunaa, paljon tomaatti,-tuorekurkku, jääsalaattia sekä avokado ja rasvatonta raejuustoa/pv. Lisäksi kalaa ja kanaa sekä vähärasvaista jauhelihaa. Ei perunaa, riisiä eikä makaronia. Välillä yhden pullan, jäätelön tai hiukan suklaata yhden kerran viikossa jotakin näistä. Kävelen lähes joka päivä vähintään 5000-10000 askelta. Välillä päivän ruoka jää alle 1000kcal tai sitten joskus ylittää 1500kcal, joka on suositeltu minulle. Vettä juon vähintään 2000ml/pv.
Paino on pudonnut n. 3kg. Teenkö jotain väärin?
Eniten harmittaa, kun vanhant terveelliset toimintatavat ei riitä. Ikää 58 ja tuntuu että kiloja kertyy niin paljon helpommin kuin 5 vuotta sitten. Vaihdevuodet ovat vieneet energiaa ja välillä on ihan toivoton olo.
Mutta luottamus on kova❣️
Toivottavasti tästä saan tsemppiä ja energiaa elämäntapa muutokseen
Niin ja tuo kestävän muutoksen polku oli mahtavasti esitetty❣️ Askel kerrallaan, niin sitä täytyy vaan mennä muutenkin elämässä eteenpäin
Aiemmat yritykset ovat kaatuneet siihen että muutokset ovat olleet liian radikaaleja, eivätkä ne sitten ole kestäneet arkea. Työkuormitus ja stressi on ollut valtava ja myös se on tullut esteeksi pitkäkestoiselle muutosprosessille. Nyt olen vaihtanut työtä ja olen toiveikas sen suhteen että stressitasot laskee ja muutokselle löytyy aikaa ja energiaa. Tämän pv osio muistutti siitä tosiasiasta että muutos on sarja päätöksiä. Siis muutoksen polun kulkemista.
Kiitos mielenkiintoisesta ja positiivisesta luennosta. Moni asia on omalla kohdallani tällä hetkellä vähän huonosti. Minulla on jonkin verran stressiä töissä, mutta myös vapaa-ajalla ja se kyllä aika paljon vie voimia syödä järjevästi. Syön myös paljon karkkia, suklaata ja muita herkkuja, koska ne on tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni nähden se pakokeino saada ajatukset muualle ja jatkuva makeanhimo ja makean syöminen tuo väsyneen olotilan.. jonka seurauksena ei oikein sitten jaksa selviytyä arjen askareista työpäivän lisäksi. Liikunta harrastukset on myös näistä syistä jääneet vähemmälle, kun ei vain jaksa. Edes se liikunnan jälkeinen hyvänolontunne ei motivoi. Aiemmat yritykseni ovat kaatuneet juurikin siihen että lähtee kieltämään itseltään asioita ja yrittää haukata liian ison palan muuttamalla useampia asioita kerrallaan joka aika nopeasti kaatuu siihen että motivaatio loppuu. Uskon että kohdallani voisi toimia juuri tapa, muuttaa asioita askel kerrallaan.
Haluaisin myös muuttaa asioita yksi kerrallaan ja tavoitteena on saada paino pysymään alempana. Makeanhimo on mulla sama.
Nyt kun 60v tullut täyteen .vatsanympärys alkanut kasvaa...uusi parisuhde kyllä .vähentänyt tanssiharrastusta ym. Omia juttuja.Tykkään liikkua mutta tosi epäsäännöllisesti! Vinkkejä oivallusta asioihin kaipaan haluan .hyvältä kuulostaa!
Vasta luennon kuunneltuani tajusin, miten moni asia oikeasti vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja esimerkiksi painonpudotukseen. Olen useamman kerran pyrkinyt pudottamaan painoa ja lisätä liikuntaa, mutta aina se on kaatunut johonkin. Milloin on ollut kotioloissa haasteita, milloin työelämässä ja aina on löytynyt hyvä tekosyy jättää lenkkeily tekemättä tai kuntosalille menemättä. Sairauteni vaikuttaa ruokavaliooni erittäin paljon ja tästä syystä oletan, että syömiseni on vähän mitä on, aterioita jää väliin kun ei vain huvita syödä joka päivä samaa ruokaa. Tekosyy tämäkin, ei vain muka ole aikaa perehtyä tarkemmin omaan ruokavalioon, että löytäisi sieltä uusia mahdollisuuksia. Luennon jälkeen jollakin tavalla heräsi taas usko omaan tekemiseen ja siihen, että pienetkin askeleet ovat riittäviä kunhan ne vain ottaa. Kaikkea ei tarvitse saavuttaa kerralla.
Ymmärrän ja tiedän ongelmakohtani - miksi sitten en toimi toisin? Onko ongelmani siis tavoitteissani ja motivaatiossani? Tämä kysymys on ensimmäinen, johon minun täytyy miettiä tarkkaan vastaukset - kirjata ylös ja pohdiskella.
Loistava luento, joka antaa uskoa, että nyt onnistun - joudun itse ajattelemaan syitä, seurauksia ja mahdollisuuksia, enkä vain orjallisesti noudata muiden tekemiä valmiita ohjeita.
Kiitos!
olen katsonut vanhempia jotka jo 80v , kuinkaheillä lihasvoimat vähenee kun liikuminen vähenee. nyt 60v haluan varmistaa ja vahvistaa lihaskuntoani ja terveellisen ruokavalion tärkeyttä, myös gluteenittomia reseptit mieleisiä.
ilta napostelusta irti ja liikunnan lisäys jotta olis hyvä vanhuus!
nyt iihmettelen sitä, kun iistun pyörättuolissa, voitteko neuvoa minua saavuttamaan lopullisen tavoitteeni. olen nyt 1,5 vuoden aikana laihduttanut noin 13-14kg ja haluaisin olla n. 75-76kg painava.
Olen aina ollut fyysinen tekijä, en mikään himoliikkuja, mutta tein fyyistä työtä. Alan vaihdon myötä työni muutui henkisesti raskaaksi sekä henk.koht. elämässä sattui ja tapauhtui henkisesti kuorittavia asioita, unohdin lopullisesti itseni, uuvuin totaalisesti v 2014. Kävin työterv.lääkärillä ja toimin lääkärin ohjeen mukaan "liikunta on lääkettä" menin salille, tein kuntosalitreenin ja hiitin/intervallin perään, nukuin 4 h yössä koiranunta, lopulta jouduin sairauslomalle, työpaikkani ja - tehtäväni vaihtuivat pariinkin otteeseen, silti uupumus toistui keväällä 2021. Nyt olen harjoitellut itseni kuuntelemista. Kaikki fyysinen tekeminen uuvuttaa, henkisen kuormituksen lisäksi. Työpäiväni ovat työmatkoineen n. 10 h. Ruuan jälkeen ei vain saa itseään enää liikkumaan. Uupumus on opettanut olemaan armollisempi itselleni, mutta ne herkut saisi vaihtua terveelisempiin 🙂 . Ruokailutottumukset sekä ruokarytmi kaipaavat remonttia, lisää väriä lautaselle. Lihaskunto on laskenut ja nivelet huutaa hoosiannaa, kun on ylimääräisiä kiloja. Pitäisi myös saada aineenvaihdunta kuntoon. Onneksi sentään saan yöni nukutuksi kunnolla 🙂 kiitos cpap-laitteen
Olen 56v raunio. Säännötön työaika liki 20v, vaihtelevat vuorokausirytmit, migreeni, reumasairaus, keliakia, selkä rikki, uupumus... mielialasyöppö ja kipulääkkeet. Näillä eväillä liki 30kg ylipainoa.
Edessä ammatinvaihto ja tavoitteena säännöllinen päivätyö, normaali paino.
Olen "oppinut" huonoille tavoille.
Olen nyt sitoutunut oppimaan uusille tavoille.
Tähän soppaan tarvitsen ison kauhan.
Aikaisemmin harrastin liikuntaa paljon enemmän ja olin suht hyvässä kunnossa. Tykkäsin käydä salilla, ratsastaa, pyöräillä ja uida. Melkein kaikki liikunta on nyt jäänyt 😞Pitkä työmatka autolla, istuminen töissä, stressi ja huono nukkuminen vaivaavat. Minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta pari vuotta sitten, nivelrikko polvissa myös vaikeuttaa kävelyä. Liikun kuitenkin koiran kanssa metsässä, teen puutarhahommia ja käyn järvessä uimassa kesät talvet. Luonto antaa voimia.
Pienin askelin haluan taas niin hyvään kuntoon, kuin mahdollista. Lounaan kun muistaisi/ ehtisi syödä, olisi vähemmän suklaanhimoa iltapäivisin. Välipalat kuntoon. Ja töiden jälkeen kun jotenkin jaksaisi/ehtisi liikkumaan. Miehen sairastaminen on myös muuttanut paljon elämää. En helposti tule hoitaneeksi itseäni, kun kotona on niin paljon kaikkea tekemistä. Positiivisuutta ja toivoa tarvitaan.
Ihana lukea muiden kokemuksia, tulee tunne etten ole haasteineni yksin. Myös luennon polku kuulostaa järkevältä.
Olen aina ollut tunnesyöjä ja vähän saamaton lähtemään liikkeelle, vaikka sinänsä tykkäänkin kävelystä ja lenkkeilystä. Viimeinen vuosikymmen on ollut rankka kombo lapsiperhearkea, henkisesti kuluttavaa työelämää ja vanhempien sairastamista/kuolemaa. Pitkäkestoisen stressin seurauksena olen kamppaillut unettomuuden ja uupumuksen kanssa. Tilanne on nyt tasaantunut mutta voimavarat edelleen vähäiset. Syömisen suhteen pitäisi saada annoskoot pienemmäksi ilman näläntunnetta ja herkuttelu aisoihin. Aineenvaihdunta kaipaisi myös buustia, motivaatio muutokseen on lopahtanut tähän asti nopeasti kun mitään muutoksia ei tapahdu vaikka onnistuisi olemaan herkuttelematta.
Minä olen kuin esimerkkitapaus-Ritva, paitsi että hän on 10 vuotta nuorempi. Ikää ja kiloja on tullut, joita on tullut lopetettuani tupakoinnin v. 2017. Sen myötä jäi myös myös satunnainen alkoholin käyttö. Kumpaakaan nautintoainetta käyttänyt koskaan paljon, mutta ollut kuitenkin mukana kuvioissa. Saatan kyllä ruuan kanssa ottaa lasillisen viiniä, mutta nimenomaan seurassa. Yksin juominen ei ole napannut.
Viimeiset vuodet ovat olleet henkisesti raskaita erinäisistä syistä johtuen ja lohtusyöminen sekä annoskoko ovat omalta osaltaan kerryttäneet kiloja. Suklaa, salmiakki ja jäätelö hyvää ruokaa paljon.
Syön melko terveellisesti muuten, mutta nuo em. asiat painavat vaakakupissa liian paljon. Kuin myös se, että liikunta tuottaa hankaluuksia jalkaongelmien takia eikä laiskuuskaan auta yhtään asiaa.
Jo viimeisen vuoden ajan olen yrittänyt saada itseäni innostumaan ja päästä kiinni liikuntaan. Vaikka kävely tuo hankaluuksia (tällä hetkellä vielä luupiikki kantapäässä), niin istuen ja lattialta käsin voi tehdä paljon erilaisia liikuntaharjoitteita, vaikka käsipainojen kanssa.
Nyt kokeilen, josko saisin tästä potkua itselleni, jotta yleinen olotila ja rapistunut kunto lähtisi nousuun.
Terv. Nimim. entinen tanssia ja kaikkea mahdollista liikuntaa harrastanut mummeli
Hyvä luento. Pisti miettimään asioita. Itselläni ei ole ylipainoa juuri ollenkaan, mutta ruokatottumuksiin kaipaan apua. Ehkä syön liian vähän ja makeanälkä vaivaa myös. Ryhmässä tulee liikuttua, mutta kotona ei saa oikein mitään aikaiseksi. En ole enää työelämässä, joten aikaa on.
Olen ollut aikaisemmin hyvin liikkuva ihminen, hyötyliikuntaa tuli paljon mutta epäterveellinen ja epäsäännöllinen ruokavalio oli muutoksen tarpeessa. Vähitellen hyötyliikunta väheni ja ruokailutottumukset edelleen olivat huonot ja epäsäännölliset ja koin ruoanvalmistuksen perfektionistisen luonteen vuoksi vaikeaksi: ruoanlaitto vaikutti suurelta ja ylivoimaiselta projektilta. Oma terveys olisi tärkeä motivaattori ja se että voisi olla lähes saman kokoinen kuin muutama vuosi aiemmin, ja oivalsin juuri luennon myötä,että on mahdollista muuttaa asioita. Lisäksi tapojen luonti ja tavoitteen asettaminen oli itselle suuri oivallus, koska aiemmin ajattelin asiaa lähinnä pakon näkökulmasta jolloin muutos tuntui liian vaikealta ja jopa mahdottomalta. Nyt asia tuntuu toiselta, ja olen parisen viikkoa saanut lähes päivittäisen lenkkeilyn toimimaan ja ruokavalion terveeksi muutaman kuukauden ajan ja pientä tulosta on tullut, vähitellen. Vuosi sitten ruokamuutokset/epäterveellisen ruoan välttely ja hyötyliikunta toivat tulosta mutta pian jalkakivun vuoksi en pystynyt liikkumaan ja ruokatottumukset palasivat vanhaan suurten määrien ja herkkujen jatkuvaan syöntiin. Olen saanut aiemmin ravitsemusterapeutilta myös apua asiaan jonkin aikaa. Tuolloin työskentelin kesän aamuyön aikaan,jolloin vuorokausirytmi oli hankala mutta jollain tavalla pystyin syömään melko hyvin ja liikuin töihin pyöräillen. Mutta aiemmin,vuosia sitten olen ollut syömis- ja ruokailutottumuksien suhteen ankara ja ajatellut syömishäiriön tyyppisesti. Olen nykyään kuitenkin ottanut tasapainoisemman ajattelun käyttöön,mutta tietynlainen pakkotahtisuus tai ajatus siitä,että muutos vaatii epämiellyttävää ja pakkotahtista syömistä ja liikkumista, tekee itselle sellaisen olon,ettei pysty muutokseen. Tapojen vähittäinen luominen ja ilon saaminen siitä oli oivallus myöskin! 🙂
Kuunnellessani päivän luentoa hahmottui itselleni tavoitteet ja keinot.
Tämä mennyt vuosi ollut muutosten aikaa ja stressiä ja sairastelua ollut paljon tänä menneenä vuotena.
Nyt olen toipumassa edellisestä sairastumisestani. Lähden pienistä asioista liikkeelle. Säännöllinen ateriarytmi, kasviksia lisää, alkoholi minimiin ja liikuntaa varovasti esim. työmatkat kävellen.
Tavoitteenani elämänmuutos niin että painoni putoaa normaalipainoon.
Olen pohtinut, että pitäisi ehkä muuttaa syömiseen liittyiviä juttuja, mutta ei vielä. Liikunnan suhteen saatan aloittaa innokkaasti, mutta motivaatio lopahtaa jonkin kuukauden kuluttua ja vahvistaa käsitystä, että ei minusta ole muuttamaan toimintatapojani pysyvästi.
Olen nyt ennätyspainossani ja haluaisin saada alun painonpudotukselleni. Omasta mielestäni syön terveellisesti, mutta ehkä liian suuria annoksia ja kuitenkin liian paljon hiilihydraatteja. Painoni on jysähtänyt paikoilleen, ja luulen, että aineenvaihduntani on hidastunut. Liikuin koko kevään 2 krt/viikossa vesijumppaa ja kuntopiiriä. Vesiliikunnasta pidän ja olen nyt jo kerran käynyt taas vesijuoksemassa. Kotityöt, kuten pihan ja kasvimaan hoito pitävät arkisin muuten liikkeellä. Pyöräily on myös mieliharrastukseni. Nivelet (erityisesti polvet) ovat kovilla, kun paino on niin korkealla.
Periaatteessa ruokavalioni on ok ja olen aina harrastanut monipuolista liikuntaa runsaasti. Nuorempana lihoin raskausaikoina ja tiputin helposti kilot veks jättämällä ne vähäisetkin herkut pois. Nyt 58 -vuotiaana tuntuu, ettei auta mikään! En edes uneksi herkuista, mutta silti vaihdevuosien kertyneet kilot istuvat tiukassa. 15 vuoden raudanpuute heikensi kilpirauhasen toimintaa, joka kylläkin toipui rautakuurien myötä, mutta tuntuu, ettei perusaineenvaihdunta toimi edelleenkään kuten pitäisi.
Minulla on lapsesta asti ollut ongelmaa verensokereitten kanssa, lähinnä hypoglykemian muodossa, ja pärjään hyvin vhh- ruokavaliolla. Paino ei silti putoa. Ilmeisesti saan kuitenkin liian vähän proteiineja.
Lasten myötä liikkumiseen ja omaan hyvinvointiin keskittyminen on tuntunut liian raskaalta ja liikaa ajatustyötä vaativalta. Olen myös opiskellut melkein koko ajan ja käynyt töissä. 16 vuotta paino on hilannut koko ajan ylemmäs, koska suklaa on ollut se nopea tapa saada energiaa jaksaa illan rutiinit, että pääsee sänkyyn.
Olen kokeillut kaikenlaisia keinoja painon pudotukseen, mutta henkisesti ei ole löytynyt enää jaksamista pidemmän päälle.
Ruoka, liikunta ja stressin hallinta kaipaavat parantamista.
Minulla ruokailujen välit on liian pitkiä ja vettä juon liian vähän. suoliston kanssa on ongelmia ja hirveät vaihdevuosi oireet vie voimat. Tietoa terveellisestä ruuasta ja liikunnan tärkeydestä on, mutta motivaation puute estää noudattamasta niitä. Käsittämätön makean himo vaivaa päivittäin. On todella vaikea hyväksyä peilikuvansa, kun ennen on ollut hoikka ja erittäin liikunnallinen. Nyt kiloja on kertynyt runsaasti ja liikkeelle lähteminen on todella vaikeaa.
Monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen toivon, että vihdoin saisin avullanne tuloksia. Tiedän, että muutoksen on lähdettävä minusta itsestäni, kukaan toinen ei voi sitä puolestani tehdä.
Vaikka ei paljonkaan uutta tietoa, mutta muistuttaa tärkeistä asioista. Mulla myös kuntosali ja kaikki muu jäi koronaan. Nyt ryhtiliike ja tavoitteena ainakin kerran viikossa lenkille ja ajoissa nukkumaan ( edes 7 tuntia). Ruokailut on jo kutakuinkin kunnossa. Uudet vinkit/ reseptit aina tervetulleet. Myös mukava lukea muiden kokemuksia. Tsemppiä syksyyn!
Olen lukenut paljon näistä aiheista ja kuvittelen aina aloittavani huomenna, mutta useimmiten en saa aloitettua ja jos aloitan, yritys parantaa elämäntavat erityisesti kuntoilun suhteen jäävät kesken. Haluaisin uskoa tuohon videossa puhuttuun todelliseen elämäntapamuutokseen, jossa oikeasti haluaisin liikkua säännöllisesti. Ruokailutottumuksiakin voi varmasti tarkistaa, mutta en juuri syö makeaa ja mielestäni syön aika terveellisesti, mutta ehkä liikaa. Stressinpoistosta on varmasti hyödyllistä oppia. Ehkä se auttaisi nukahtamaan iltaisin paremmin. Kaikkiaan Muutos-valmennuksen kokonaisvaltaisuus kuulostaa hyvältä. Mielenkiintoinen startti!
Pudotin painoa aiemmin 20 kg, mutta osa on tullut takaisin sen jälkeen, kun loukkasin polven ja liikkuminen on ollut vaikeampaa. Ruokavalio on myös repsahtanut väärille urille ja stressitaso ollut aiempaa korkeammalla. Nyt päätin tehdä asialle jotain ja sen vuoksi lähdin mukaan tähän.
Hyvä ja kannustava luento. Itselle aloitus on haastavin vaihe. Tiedän, että tarvitsee lisätä liikuntaa ja kiinnittää huomiota herkkujen syömiseen. Pitää vain yrittää taas, en luovuta 🙂
Liikkuminen on tullut taas elämääni,kun perheeseen tuli koiranpentu. Liikkuminen yksin on ollut aina hankalaa. Iän myötä on painoa alkanut ķertyä ja ongelma on vatsan alue. Diabetes ei myöskään ole enää helppo hallittava vaan arvot ovat alkaneet nousta . Stressiä on ollut aina elämässä ja sen kanssa on opittava elämään kunhan vastapainona olisi jotakin elämää keventävää. Ruokailu,huh..huh..sitä tulee syötyä mitä jääkaapissa on ja vuorotyöläisenä kauppareissut ovat nopeita ja niitä tuttuja "vääriä valintoja". Tiennyt kokoajan,että näin ei voi jatkua ja nyt yritetään muutosta. Elämänhalua kuitenkin vielä on 🙂
Tuli tunne että nämä asiat han minä jo ennestään tiedän, mutta miksi niiden toteuttaminen on niin vaikeaa.
Täydellisyyteen pyrkiminen, kaikki tai ei mitään ajattelumalli ja tunnesyöminen ehkä niitä isoimpia kompastuskiviä aikaisemmissa yrityksissä.
Muutama vuosi sitten osallistuin valmennukseenne ja olin oikein tyytyväinen siihen, sain 12 kg painoa pudotettua ja otin kävelyn lähes päivittäiseksi liikuntamuodoksi. Osallistun tähän ’lyhytohjelmaan’ koska välillä oli terveydellisiä haasteita ja ravintopuoli pääsi myös hiukan repsahtamaan. Eli innolla palaan ’ruotuun’ palauttamalla ravintoasiat mieleen ja ottamalla monipuolisemmat liikuntatavat käyttöön, etenkin tavoitteena parantaa lihaskuntoa.
Hei! Oli mukava olla mukana. Tuli miellyttävä fiilis uskomuksista ja vähän innostuinkin. Minulla hankala tilanne. On lääkityksiä paljon mm.kilpirauhaset viety ja on astma ja allergiaa. Pyrin käymään lenkillä joka päivä, taikka pyöräilemässä pitkiäkin matkoja 15-20km yms. Mutta onko tämä nyt sitä tasaista liikuntaa johon tarvitsisi sitä lihaskuntoo, kun nämä eivät auta. Asunkin kahdessa paikassa ja kun miesystävä tekee ruokaa paistaa voissa ja käyttää vaan possun lihaa, niin sitä tulee sitten syötyä. Itse teen terveellisempää ruokaa kun oon omassa kotona. Paitsi iltaisin sorrun karkkiin ja jäätelöön, joten siihen se sitten kaatuu. Olen aiemmin saanut ns.pikadieeteillä painoa alas 8-12 kg, mutta takaisin ovat kilot aina tulleet. Sen tässä oivalsin.
Kiitokset! On paljon hyvää ja positiivista elämäntapa asennetta.
Kesän aikana on taas tullut syötyä kaikkea hyvää, eikä lenkkikään ole oikein lämmössä maistunut. Nyt on muutoksen aika. Onneksi videosta sai tsemppiä ja mikä parasta, "luvan" edetä hitaasti. Äkkinäiset muutokset esim. ruokailussa eivät ole pitkälle yltäneet. Hyvä uni on jotenkin saatava kuntoon. Pikkuhiljaa, pienin muutoksi parempaan/terveellisempään ja toivottavasti pysyvään!
Moi! Mä taidan olla laihdutusammattilainen! 😁
Takana lähes 30 v jojoilua ja sitten gbp-lihavuusleikkaus, jonka jälkeen oon omaksunut ketoelämäntavan. Se on ollut mulle hyvä, eli terve nälkäsignaalointi on löytynyt vihdoinkin.
Kunnes sitten työstressi vei mut uupumussaikulle, jolla oon tavallaan vieläkin. Mukaan tuli marraskuussa masennuslääkitys, ja sen myötä paluu tunteeseen, kun mikään ruokamäärä ei riitä.
Oon käynyt psykofyysisellä fyssarilla, jonka kanssa on sovittu liikunnan lisäämisestä ja sen monipuolistamisesta. Viimeiset vuodet ohjelmassa on ollut vain kävely.
Mulla on masennuslääkityksen purku käynnissä, ja jotenkin tunnen oloni reippaammalta. Nyt todellakin tuntuu siltä, että olisin valmis palaamaan vanhojen tuttujen lajien pariin, uintiin ja kuntosaliharjoitteluun. Saa nähdä mihin kaikkeen sitä innostuu vielä.
Lihavuusleikkaus teki mulle sen, etten voi syödä hiilareita stressiini, kuten tein aiemmassa elämässäni. Nyt on viimeiset vuodet lipsuttu sitten viikonloppuisin alkoholirentoutukseen... Tämä on jonkin verran mun mieltä vaivannut, mutta toivon liikuntaharrastusten vievän mua poispäin tosta tavasta. Vaarana esim. keilailun muuttuminen keilabaarissa istumiseen, jne. 😉
Mielenkiinnolla odotan mitä fiilareita tämä 6 päivää tuo mulle. ❤️🧡
Tulin siihen tulokseen että tämä menee hiukan liian hankalaksi minulle kosken ymmärrä läheskään kaikkea mitä kirjoitettiin/sanottiin. Ihan esimerkkinä sana alempana: ......merkkaa luento käydyksi alempana????? Viela toinen esimerkki ko sanasta: ......ladata esitysmateriaalit alempaa?????? Oli siellä muutama muukin juttu mitä en ymmärtänyt mitä tarkoittaa. Tuntuu vähän siltä että pitää ensin olla "hallussa" nämä "verkkoasiast" jotka ilmeisesti ovat selviä valtaosalle ja minulle taas eivät. En viitsi nyt kaikkea kirjoittaa ettei viisaammat saa naurulle aihetta tms.
Hieno luento, itselläni työ sellainen että ei paljon välipaloja pysty/pääse nauttimaan. Ruokailu jää aika vähälle ja makean himo iskee illalla. Olisi kiva saada vinkkejä helposti syötäviin välipaloihin . Liikuntakin on aika vähäistä , toivottavasti tämä tsemppaus saa taas liikettä niveliin minullekin .
Tämä on ensimmäinen kerta, aiemmin en ole nähnyt tarpeelliseksi. Nyt on tullut vuodessa liikaa lisäkiloja, joten täytyy jotain yrittää.
Nyt täytyy pyristellä isännän "ruokamääristä" eroon. Syynä lienee myös etätöillä...
Ruokarytmi ja riittävä määrä pitäisi saada kuntoon sekä unen laatu, aamuisin olo ei tunnu levänneeltä. Liikun paljon, jo töissä tulee noin 13000 askelta siihen harrastukset päälle. Iltaisin iskee hirveä makean himo minkä tiedostan johtuvan liian vähäisestä syömisestä päivän aikana. En vaan saa enkä osaa asiaa korjata.
Minulla on erikoinen tilanne koska 14.9.2022 akillesjänteeni meni poikki kaatumisen seurauksena, Minua hoidettiin väärin 4 kk. Vasta tammikuussa pääsin ensimmäiseen leikkaukseen , joka epäonnistui. Toisen leikkauksen jälkeen olin sairauslomalla 7.8. asti. Tähän sössimiseen on siis kulunut lähes vuosi. Fysioterapeuttini on antanut luvan tehdä mitä tahansa liikuntaa, Kuntoni on romahtanut ja kaipaan nyt motivaatiopiikin. Vuodessa liikuntakyvyttömyyttä en lihonnut kuin 6 kg liikkumattomuuden takia. Nyt tavoitteenani on saada se pois ja 6kg vielä lisää!
Mitä tehdä? Miesystäväni on VAKAVASTI ylipainoinen, mutta se ei häntä haittaa, vaikka kuinka puhuisin verisuonien tukkeutumisesta, aivoinfarktista, polvien nivelrikosta... Joudun tekemään kahtaerilaista ruokaa kun hän tulee luokseni- (meillä on siis omat asunnot). Olisi niin paljon helpompaa jos voisin itse päättä mitä syön - ja niin teenkin! Olisi kiva jos kumppani lähtis mukaan tähän.
En ymmärrä miksi SINÄ joutuisit aikuiselle miehelle ruokaa tekemään. Hänen päätöksensä hommata omat ruokansa, ellei kelpaa laittamasi ruoka. Laihtuu jos et mahdollista hänelle tätä. Älä ihmeessä sabotoi omaa ruokailuasi. Tuo on läheisriippuvuutta.
Olen ollut jo kerran täällä omalla paikkakunnallani elämäntapamuutoskurssilla, ja se onnistui hyvin. Ymmärrän riittävän ja laadukkaan ruokailun merkityksen. Itselleni on ollut vaikeaa edetä pienin askelin, vaan kaikki pitäisi saada kuntoon kerralla. Liikunta on tällä hetkellä vähäistä, johtuen työn viemästä energiasta, aina töiden jälkeen olen väsynyt ja on huutava nälkä. Väsymys saa aikaan napostelua ja makeanhimoa.
Ruokavalio on täysin metässä. Liikunta puoli on aika hyvin kondiksessa.
Teoriatietoa on paljonkin, mutta sinnikkyys toteuttaa niitä puuttuu. Alkuun aina innostun, mutta jossain vaiheessa lässähtää. Jos ei tule tuloksia, niin kärsivällisyys loppuu ja retkahdan syömään herkkuja. Perhe syö ja tuo kaupasta mitä sattuu ja omat suunnitelmat muuttuvat sen myötä. Kiloja pitäisi keskivartalolta saada pois.
Realiteetteihin perustuva luento, varsin monipuolinen ja kattava. Jäi kiva fiilis :). Sisällöstä käy ilmi hyvin, että tiimi on kohdannut "tavallisia" ihmisiä hyvin inhimillisine haasteineen. Minussa tämä herättää luottamusta Muutos-valmennukseen.
Läheisestä huolehtiminen ja uusi työ ovat vieneet kaikki voimat ja itsestä huolehtiminen on jäänyt lähes kokonaan. Nyt on minun vuoroni.
Aika suuri tekijä on se, että lähiympäristö ei usko muutokseen. Jos samassa ruokapöydässä istuva ei ole halukas muuttamaan ruokailurytmiä, on muutoksen ylläpitäminen yksinäistä puuhaa ja motivaatio loppuu helposti.
Korona muutti paljon, oma joogaohjaaja lopetti ja uudelleen aloittaminen vieraassa paikassa on ison kynnyksen takana. Kynsisienen vuoksi ei voi käydä vesijuoksemassakaan.
En ole koskaan panostanut nukkumiseen, nukun riittävästi vain ehkä viikonloppuna. Enkä liiku tarpeeksi, koska tuntuu välillä että elämässä tapahtuu koko ajan liikaa kaikkea ja omaa aikaa on niin vähän. Stressaantuneena syön liikaa välittämättä pysynkö kohtuudessa ja syönkö terveellisesti. Sinänsä kyllä tiedän miten syödään terveellisesti.
Kiitos innottavasta luennosta. Liian vähän liikun. Töitten jälkeen ei jaksa, on pimeää, liukasta, liikaa pakkasta, muuta tekemistä kotona jne. Aina löytyy syitä työntää muutoksen alku tuonnemmaksi. Painoa haluaisin pudottaa n. 5kg, joten paino ei ole suurin ongelmani, vaan liikkumisen aloittaminen ja säännöllisyys. Istumatyötä tekevänä olisi erittäin tärkeää...
Olen kerran pudottanut painoani ruokavalion ja liikunnan avulla 20kg. Nyt tänävuonna tuli takaisin 10kg, kun en jaksa liikkua, joten haluan sen 10kg pois
Minulla on useita kokemuksia muutaman kuukauden kestoisista jaksoista, jolloin olen liikkunut paljon tai syönyt tietyn ohjelman mukaan, mutta sitten olen palannut vanhoihin tapoihin. Olen tehnyt muutoksen liian suurena. Eteneminen rauhallisesti vaatii harjoittelua.
Kuittaan, luettu. Koen ongelmaksi ruokaohjeet, niissä aina rahkaa, jokurttia, avokado ja paljon mitä en pysty syömään. Maitotuotteissa vain muutama juusto joka menee, ei muuta. Toinen on yksin kun on, ei kavereita, juttu seuraa jne. Äkkiä repsahtaa makeisiin ja katuu jälkeenpäin kun sokerihumala ohi. Tämä eka päivän tuntemusta.
Olen osallistunut muutosvalmennukseen aikaisemminkin. Voin sanoa, että ruokailutavoissani tapahtui muutos silloin. En vaan jaksanut edetä loppuun..tai ei ollut motivaatiota tai jotain.
Mitä eniten arvostan, oli se, että aloin tehdä kotiruokaa einesten ja salaattien sijaan. Liikunta tulee nyt olemaan haaste!
Minulla työ ja 3 lapsen (3, 7 ja 8-v.) äitinä oleminen vie paljon aikaa ja liikunta on jäänyt vähälle. Liikuntaani on lisännyt se, että menen lasten kanssa pyörällä töihin kun he menevät kouluun, n. 3km suunta.
Ennen yksin asuessa tykkäsin käydä salilla ja lenkillä, nyt en ole ehtinyt.
Kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkitys on auttanut painonhallinnassa.
Hei, olen enimmäkseen keskittynyt ruokavalioon, liikunta on jäännyt sivuun lähes kokonaan. Minulla on keliakia, maidoton dieetti ja lisäksi keväällä löydettiin palleatyrä eli siihenkin oma dieetti eli olen ruokavalioon panostanut. Nykytilanne, dieetit alkaa sujumaan paino on pudonnut jonkin verran. Vielä haen rytmi vaikka olen siirtynyt syömään 3-4 kertaa päivässä. Makeiset jätin pois huhtikuussa käytän pähkinöitä tilalle jonkin verran. Minulla on vasemmassa polvessa kulumaa joka on tällä hetkellä vaikkeuttaa liiķumiseen. Sen takia haluaisin painoa pudottaa että olisi helpompi olla. Pyrin kävellä useasti toistaiseksi hyvin lyhyitä matkoja, joogaan 1-3 kertaa viikossa. Suunnitelmissa on uimaista ja kontosali kunhan nyt saan aikaiseksi.
Olen pulassa vaihdevuosien vuoksi tai no väitetään ettei ne vaikuta, mutta olen ollut ihan "hyvän painoinen" 168cm/58-65 kg ja jopa liian laiha, (nuorena painoindeksi jopa18) 50-vuotiaaksi asti. Nyt 79kg. Syön säännöllisesti, terveellisesti pääsääntöisesti kotiruokaa. Käytössä hyvät levitteet, pähkinät, siemenet joka aamuisessa kaurapuurossa, täysjyväviljat paitsi vehnä, joka aiheuttaa ongelmia, hedelmiä, kasviksia joka päivä. Annoskoot mieluummin liian pienet kuin suuret. Liikuntaa 4-5 kertaa viikko. 25-35 km/kk lenkkeilyä, kuntosali kerran vko, sekä kotijumppaa 20-30 min 4-5 kertaa/vko. riippuen sairauden voimakkuudesta.
Nyt kuusikymppisenä olen 3 vuotta tapellut painon kanssa. Ei tipu vaikka kuinka elän säännöllisesti. Tai vaikka lisään liikuntaa ja olisin syömättä. Paino on noussut 7kg vuosi. Kuntosalilla mitattu kehon koostumusta. PT ohjeiden mukaan liikkuen puolessa vuodessa kehonkoostumus muuttui mutta hirveesti huononpaan suuntaan ja yhteiseksi johtopäätökseksi tuli ne vaihdevuodet. Toki useat sairauteni, kuten selkäkivut, migreeni sekä fibro vaikeuttavat aivan säännöllistä liikuntaa. Toivonkin tältä kurssilta, että saan ymmärryksen ja ehkä vinkin missä piilee vika, etten mahda painonnousulle mitään. Olen erittäin turhautunut, koska en voi sietää tätä nykyistä olotilaa ja ulkomuotoa.
Jospa vihdoin menisi korvien väliin säännöllisyys, syönti hyvällä omalla tunnolla. Myös herkut, silloin niitä tulee syötyä huomattavasti vähemmän kun ei syyllistä itseä.
Tuo polku tehty mielenkiintoisesksi ja helpon oloiseksi.
Haastan itseni nyt opettelemaan yhden asian kerraallaan
Oivallus : hymyile. Löydä syy nauruun heti herättyäsi. Asenne : jokaisesta on muutokseen, minustakin. Opittavaa: ole armollinen itsellesi.
Päivän motto: Löydä energia, se pienikin ja hyödynnä se. Peilin edessä: "Tästä tulee hyvä päivä" -hymyillen 😊
-
Muutosta nykyiseen tarvitsee kokonaisuus: unirytmi, päivärytmi, liikunta, ravitsemus, ravintorytmi. Itsensä hyväksyminen.
Aiemmin olen monta kertaa aloittanut "uuden elämän", johon on kuulunut tiukka ruokavalio ja liikuntaa överisti heti liikaa. Innostus on kuitenkin hiipunut, kun maitorahka on alkanut tökkimään tai kuntosalilla käynti on maistunut puulta.
Tällä hetkellä ajattelen, että haluan omaksua muutoksia pienin askelin ja omaan elämäntilanteeseen sopivaksi. Muutosten saaminen rutiiniksi on varmasti yksi isoista haasteista, mitä täytyy käydä itseni kanssa läpi.
Hyviä asioita tällä hetkellä on, että olen lisännyt veden juontia ja iltapäivällä syön välipalan ennen työpäivän loppua. Huomiota kaipaan mielekkään liikunnan lisäämiseen, illan napostelun ja mielitekojen vastustamiseen. Innokkaasti, mutta realistisesti kohti uutta elämäntapaa 😊
Liikunta ja lihaskuntokin on hyvä. Punttisalin löysin vihdoin uudelleen vähän pakon sanelemana (kulumat). Mutta palkinnot kutsuvat iltaisin. Niistä kertynyt taas reppuun liikaa kannettavaa. Suklaa ja viini, viini ja suklaa ne pahimmat ja ihanimmat.
Hyvä video. Herätti näkymän siihen, että oon aina aiemmin ollut liian vaativa itseäni kohtaan ja hirveällä kiireellä vienyt asioita eteenpäin. Mielen on mahdoton pysyä mukana, kehosta puhumattakaan. Tulee stressi ja lopulta epäonnistumisen tunne, ja sitten tunnesyömistä. Lopulta oon luovuttanut. Tästä kehästä haluan eroon, ja hidasta lempeämpi muutos on varmasti parempi vaihtoehto.
Tämän päivän osiossa ei tullut sikäli juurikaan uutta tietoa, vaikka hyvää tietoa olikin.
Positiivisuuden kautta asiat yleensä onnistuu parhaiten ja pienemmällä stressaamisella. Armollisuus itseään kohtaan kuuluu myös osaksi elintapamuutosta. Jos tämä päivä on mennyt huonosti, niin se ei romuta kaikkea saavutettua, ja anna lupaa jatkaa entisillä elintavoilla. Huomenna on uusi päivä, josta on mahtavaa jatkaa. Ei muutoinkaan elämässä jokainen päivä ole ruusuilla tanssimista.
Aikaisempia muutoksia on ollut lukuisia, suurin niistä lihavuusleikkaus 9 vuotta sitten. 5 ensimmäistä vuotta meni hyvin. Sitten tuli pari henkisesti vaikeaa vuotta ja paino nousi. Nyt, viimeisen parin vuoden ajan olen yrittänyt lukuisia keinoja saada painoa pois, mutta paino jämähtää yhteen lukuun eikä siitä laske vaikka päällä seisoisin. Hyvä asia on se, että paino ei nouse, mutta kun haluaisin sen laskevan. Kitukuureille en suostu. Olen sitten vaikka loppuelämäni tämänkokoinen, jos ei normaaleilla keinoilla painoani alas saa.
Paljon on asioita hyvin elintavoissani, mutta löytyy sieltä myöskin korjattavaa. Syön säännöllisesti. Illassa huomaa heti, jos lounas on ollut liian kevyt. Pyrin lounaaksi syömään lämpimän ruuan ja päivälliseksi hieman kevyemmin. Tällöin ei illalla tule mielitekoja makeaan. Kasviksia voisi aina lisätä, mutta niistä niin harva sopii omaan suuhun. Marjoja käytän puuron päällä ja smoothieissa sekä välipalana on useasti hedelmä. Aikaisemman aktiivisen laihduttamisen vuoksi, on suhteellisen monia ruoka-aineita, kun ei enää omaan suuhun sovi, kyllästyminen esim. maitorahkaan on totaalinen. En saa sitä enää nieltyä alas ollenkaan.
Liikkua pitäisi enemmän, koiran kanssa käyn säännöllisesti päivittäin kävelemässä. Käytän rappusia hissin sijasta. Parkkeeraan auton tainmaiseen ruutuun kaupan pihalla. Minulla on istumatyö, mutta sähköpöydän ansiosta saan seistä suurimman osan päivää. Lihaskuntoa ja sykettä nostavaa liikuntaa pitäisi olla enemmän.
Vaihdevuodet, ainakin esivaihe niistä on alkanut. Hormoonit heittää häränpyllyä, nukkuminen on ajoittain huonoa, mutta hyviä öitäkin on. Nukahtaminen ei ole vaikeaa, mutta aamuyöstä unessa pysyminen on haasteista suurin.
Töissä on kiirettä ja stressiä. Kotiin kun pääsee, on illan pitäisi- asioita täynnä: pitäisi pestä pyykkiä, pitäisi tehdä ruokaa, pitäisi siivota, pitäisi mennä lenkille, pitäisi jumpata, pitäisi koira viedä, pitäisi rentoutua, pitäisi mennä ajoissa nukkumaan, pitäisi olla muille myös läsnä, pitäisi sitä ja pitäisi tätä.
Haluaisin vaan hieman enemmän tunteja vuorokauteen, että kaiken kerkiäisi… stressin hallinta on suurin haasteeni tällä hetkellä, miten saan ajan riittämään kaikkeen? Toinen haaste minkä kanssa olen kamppaillut viimeiset pari vuotta on se, että tietoa minulla on, mutta tuntuu, että ne ei päde omaan kroppaani. Teen sitten niin tai näin, niin mitään ei tapahdu. Nyt olen yrittänyt jo kauan, hieman alkaa tulemaan lannistunut olo.
Jäin miettimään tavoitteen asettamista ja siihen liittyen miksi tavoittelen tätä. Se kolahti.
Periaatteessa syön oikein ja terveellisesti ja monipuolisesti, mutta herkkutelen ihan liikaa.
Kaikista eniten kuitenkin haluaisin löytää liikunnan ilon takaisin lihaskuntoharjoitteluun.
Tiedän tunteen, kun on 10kg kevyempi ja on fyysisesti paremmassa kunnossa.
Myös unenlaadun haluaisin paremmaksi. Nukun riittävän monta tuntia mutta en palaudu riittävästi.
Tällä hetkellä noin 81 kg / 152 cm. Vielä 11 v sitten 66 kg ja ollut myös aikaisemmin normaalipainoinen. Olen tosin aina ollut normipainon ylärajoilla ruumiinrakenteen vuoksi ja sukuvikana paksut jalat ja käsivarret suhteessa keskivartaloon. Hyvää terveyden kannalta on ollut aina se, että ensimmäisenä laihduttaessa pienenee vyötärön ympärys. Viimeinen 10 vuotta on ollut paljon terveydellisiä haasteita ja sen myötä kaikenlaisia epäonnistuneita lääkekokeiluja ja lisäksi olen tunnesyöjä. Hoidan väsymystä, kipuja ja masennusta syömällä. Olen aikaisemmin liikkunut paljon koirien kanssa harrastaessani, kuntosalilla ja vesijuoksua. Sairastelujen myötä liikkuminen on vähentynyt lähinnä hyötyliikuntaan koirien kanssa ja silloin tällöin vesijuoksemassa käyn. Minulla on erityisryhmien uimaranneke, mutta uimahalliin meneminen on ollut tosi haasteellista. Jumppaan kotona jonkin verran, mutta tämä loppu vuosi on ollut senkin kanssa haasteellista, kun kesällä meillä oli hissi rikki 2,5 viikkoa ja jouduin nivelrikkoisena kulkemaan portaita (3. krs) useamman kerran päivässä. ja nyt syksyllä loukkasin selkäni (nikamasiirtymä) tehdessäni jotain väärin jumpatessani. Olen menossa fysioterapeutille tammikuussa, niin ehkä saa taas jotain ohjeita mitä pitää välttää.
Oikeastaan tiedän mitä minun pitäisi tehdä, mutta yksin muutoksen aikaan saaminen on haasteellista. Minulla on kipusairauksien lisäksi krooninen suolistosairaus, joka vaikuttaa ruokavalioon, ja sekin pitäisi saada kuntoon. Laihduttamiseen vaikuttaa paljon myös huono unenlaatu ja ikäkin (58 v).
Mikä neuvoksi, kun en motivoidu liikkumaan, sillä koen puolisoni joka päiväisen treenaamisen vain vähentävän omaa arvoani liikkujana. Koen huonommuutta, sen sijaan että voisin inspiroitua toisen aktiivisuudesta. Pahalta tuntuu…
Olen vuosia käynyt vesijumpassa ja nyt aloittanut kuntosalin. Paino ei putoa ja väliin nousee pari kiloa. Mutta ei laske. Vatsan toiminta on laiskaa. En syö paljoa herkkuja joten olen tullut siihen tulokseen että aineenvaihduntani on olematonta. Siihen tarvitsen apuja. Liityinkin jo 8 viikkoa kurssille ja toivon että saan apuja. Ja koska teen ruuat niin toivon että myös mieheni paino laskisi samalla. Molemmilla leikkaukset tulossa. (Polvet ja tyrä)
Tästä tekstistä tulee varmaan romaanin mittainen.
Mun haaste tulee olemaan säännölliset ruokailut ja tarpeeksi liikuntaa. Tiedostan koko ajan että se sakkaa eniten. Teen todella paljon töitä yhdistettynä Siskon kanssa pidettävä lifestylepuoti, toinen yritys jossa teatteri/musamaailma ja omat design-tuotteet joiden valmistus vie aikaa joten välillä vaan huomaan että päivä on kulunut parilla lihapullalla ja porkkanalla ja jos muistan ottaa mukaan smoothien tms. Kahvia kuluu ja paljon kylmänä 🙈 Veden juonti meinaa unohtua päivällä. Aamut aloitan isolla vesituopilla mutta juomapullo unohtuu aina, hana on vieressä mutta silti unohdan juoda kun suhaan ees taas. Päivät keskimäärin työrintamalla 11h helposti. (Huom. tässä työssä kyllä sekoittuu työ ja harrastus ja intohimo joten en koe olevani töissä. Enemmänkin elämäntapa josta suuresti nautin)
Nukun hyvin, joskaan unen tarve ei oo koskaan ollut suuri, 6-7h unet ja usein jos herään ilman kelloa ihan virkeänä.
Liikunnassa haasteita tuo lonkan nivelrikko, pärjäilen sen kanssa oikein hyvin mutta välillä pitkät päivät seisomatyössä tuo rasituksesta iltaan toisinaan särkyjä ja helposti tekee mieli käpertyä sohvalle. Pehmeä maasto paras liikkumiselle. Uiminen olis hyvä mutta en pidä uimahalleista. Lihaskuntotreeneissä nivelrikko siis huomioitava. Ehkä joskus uusitaan koko lonkka mutta vielä pärjäillään ihan hyvin. Mielekästä liikkumista? Tykkään kävellä mutta en yksin. Porukalla motivoituu paremmin ja voi höpötellä samalla. Se saisi mut parhaiten liikkeelle mutta mun aikataulut ei osu kovin usein yksiin kavereiden kanssa.
En varsinaisesti oo koskaan ollut laihiksella, vhh ruokavaliolla kyllä vähentäen hiilareita ja lisäämällä kasviksia mutta olen gluteeniton niin ei leivät kuulu elämään muutenkaan kuin satunnaisesti. Tuloksia kyllä tulisi kun keskittyisi enemmän. Isoin virhe on olla päivä syömättä ja syödä illalla 21.30 lounas, päivällinen ja iltapala kerralla. En syö isoja määriä mutta monesti on iso nälkä ja tulee syötyä sitten liian myöhään.
Tykkään kokkailla ja teen kyllä terveellistä ja monipuolista ruokaa.
Kiva kirjoittaa näitä asioita ihan ylös, usein pohdiskelen ja yritän kiinnittää huomiota mutta sitten taas mennään.
Tavoite on kunnon rytmi ja sitä kautta lisää energiaa ja lihaskuntoa. Painon pudotuksen yksi tärkein on nivelrikko sillä paino kuormittaa ja tuo sitä kautta harmeja. Kesti pitkään paikallistaa mistä kivut johtui kun säteili moneen paikkaan, tiedostamatta seisoin virheasennossa enkä edes huomannut varovani lonkkaa ja kiloja ehti kertyä kun jatkuvasti koski johonkin. Liikkuminen jäi.
No tästä nyt uutta kohti ja aikaa täytyy löytyä itsensä hoitamiselle. Sille on varattu tulevaisuudessa omaa aikaa kalenterista.
Pudotetut kilot hiipinyt taas takaisin. Toivon pysyvyyttä tuloksissa.
Moi,
Nykytilanne on varmaan aika samanlainen kuin tuhansilla muilla, tekosyitä ja selityksiä riittää. Mutta myös sitä konkreettista vaikeutta esim. hormonitoiminnan ja stressin takia. Vaikka mitä tekisi, niin paino vaan nousee? Liikun tosi paljon ja monipuolisesti, ehkä jopa liikaa ja kroppaa liikaa rasittavasti. Palautumiselle pitäisi tässä iässä (55) jo antaa ehkä enempi aikaa. Mutta kun se on elämäntapa, olen aina liikkunut. Myös työtilanteen ja stressin takia tiedän, että aineenvaihdunta ei ehkä ole normaali. Painoa on, mutta niin on lihasmassaakin.
Luulen, että tiedän miten kuuluu syödä ja pääsääntöisesti syönkin niin, olen ihan kaikkiruokainen ja pidän erityisesti kasviksista ja kuitulähteistä. Epäilen, että saatan syödä kulutukseen nähden liian vähän tai vääriä asioita, ja herkut toki voisi jättää vähemmällekin, mutta sitä aina "palkitsee" itseään.
Olen vuosien saatossa kokeillut kaikenlaisia mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on siitä yhdestäkin kilosta päästä eroon. En ole kokenut varsinaisesti olevani ylipainoinen, mutta tuntuu että aina olen muka laihduttanut ja halunnut olla hoikempi. Itsensä hyväksyminenkin voisi olla kova sana.
Nauratti tämän päivän luennon esimerkki tyypillisestä valmennettavasta, aika nappiin meni. Olen 166cm ja painan 88kg, ikä 55v. Aika perus-pirkko siis!
Haluaisin, että vihkisormukset menisivät taas sormeen ja että energiataso vähän paranisi, enkä koko ajan olisi väsynyt.
Mutta miten sen teen kaiken muun lisäksi?
Moikka!
Tämä on ensimmäinen valmennus itselleni ikinä.
Olen aloittanut elämäntapamuutoksen itsenäisesti 6 kk sitten. Minulla oli lievää ylipainoa kolmen raskauden jälkeen. Poistin ruokavaliostani turhat sokerit ja vehnän ja epäterveelliset hiilarit. Lisäsin hyviä rasvoja ja proteiinia ja lihastreeniä 4x/vko. Tällä sain painon tippumaan helposti 8,4 kg. Nyt olen toki jo normaalipainoinen, mutta katson tarpeelliseksi oman jaksamiseni ja terveydellisten seikkojen kannalta jatkaa matkaa pienempiin lukemiin. Sitten tuli tenkkapoo; painon lasku lakkasi. Sitten ihmettelin ja nyt olen tässä.
Luennolta tuli mieleeni, että olen saattanut katsoa tilannettani liian suppeasti unohtaen kokonaisuuden. Keskityin vain painon laskuun, ja unohdin muut. Nyt mietin, pitäisikö päivittää treenien määrää ja tapoja, lisätä proteiinia tms ja aloittaa uudelleen mindfullnes, jotta saan taltutettua ahdistuksen tunteeni. Motivaatiota on kuin pienessä kylässä ja tarmoa sitäkin enemmän. Nyt tarvitsen vain oikeat työkalut jatkamaan loppuun sen, minkä olen jo aloittanut.
Kiitos mahtavalle tsemppiporukalle 🙂
Haaveilen aina isosta muutoksesta, koko elämän mylläämisestä uuteen uskoon. Haaveilen tulevaisuuden Hannasta, jonka itsekuri on rautainen, joka ei herkuttele ja vain treenaa ja on tosi hyvässä kunnossa. Ymmärrän, että haave on epärealistinen ja luo paineita sekä asettaa minut toistuviin epäonnistumisiin. Haluaisin kerrankin oppia tekemään pieniä hyviä valintoja arjessa ja täydellisyyden sijaan arvostaa kohtuutta ja riittämistä. Uskon videon mukaisesti, että pysyvät muutokset eivät synny hetkessä ja äärimmäisyyksiin hyppäämällä. Tiedän, että minun on helpompi lisätä liikuntaa arkeen, jos se voi olla vaikka vartin jumppa kotona kuin kahden tunnin reissu salille.
Viimeiset pari vuotta ovat olleet elämäni kauheimmat ja raskaimmat. Ne näkyvät minussa ja voinnissani. Olen sairastellut enemmän kuin koskaan ja liikunta on jäänyt hyvin vähälle. Toivon, että opin myös armollisuutta ja luottoa siihen, että vaikka pari vuotta on mennyt näin, niin mikään ei ole ikuista. Joskus huolet helpottavat ja voin taas keskittyä pitämään parempaa huolta itsestäni. Toivon kovasti, että se parempi aika alkaisi tästä.
Plussaa
-Tiedän teoriassa paljon lähes kaikista esille otetuista asioista.
-Teoriassa elämäntilanteeni antaa tilaa onnistua kuntoni kohottamisessa ja stressin vähentämisessä, jos/kun vain en keksi tekosyitä ”aloittaa huomenna tai ensi viikolla”.
-Minulla on koira, joka pakottaa liikkeelle.
-Painoa on kertynyt vain vähän ”yli oman tarpeen”, joten se vähä korjaantuu, kun saan itseni liikkeelle ja syömään säännöllisesti ja fiksusti.
Miinusta
-Tykkään kutoa villapaitoja ja tehdä käsitöitä vapaa-ajallani. Silloin istun sohvalla tai ompelulaitteiden vieressä tuntikausia.
-Jos en tee käsitöitä, tuijotan kännykkääni…
-Olen työholisti.
-Työni stressaa aika tavalla, koska koko ajan hommat ovat kesken. Tuntuu, etten koskaan saa mitään valmiiksi. Tai valmiista työstä ei ehdi iloita, kun jonossa odottaa kymmenen uutta.
-Työpäivinä syön aamiaisen ja lounaan. Lounaan jälkeen syön sitten sitä, mitä kiinni saan. Keliaakikolle on aika vähän ”nopeita” ja terveellisiä (ok, on hedelmät) välipaloja. Suklaapatukalla pääsee pitkälle! Usein koko loppupäivä menee todella surkealla syömisellä. Eväitä en ole ”jaksanut” suunnitella.
Olisihan tässä varmaan muutakin, mutta nämä tulivat ensimmäisenä mieleeni.
Olen entinen urheilija ja kovien treenien kanssa nuorempana painonhallinta onnistui hyvin. Koskaan minulla ei ole erityistä makeannälkää ollut, mutta huomaan tunnesyöväni kaikkea rasvaista ja suolaista mieluusti. Aiemmin olen ruokapäiväkirjaa pitämällä onnistunut painonpudotuksessa, mutta se on raskas tapa jatkaa loppuelämää. Helposti hetken jaksaa tsempata vaikka minkälaista ruokavalion ja liikunnan yhdistelmää, mutta heti kun ote herpaantuu sairastumisen tai loman vuoksi, jää molemmat epäsäännölliseksi. On vaikea ollut löytää kestävää elämäntapaa. Tietoa löytyy paljon, mutta sen konkreettinen soveltaminen arkeen on vaikeaa.
Aikaisemmin olen pudottanut painoa "painonhallinta"-kurssilla, jossa painoa tiputettiin vesipaastolla ja valtavalla määrällä liikuntaa. Painoa tippui 3 kuukaudessa 30 kg, mutta siitä suurin osa oli nestettä ja lihasta. Se oli kropalleni aika raskas kokemus ja sen jälkeen työkiireet lisääntyivät samaan aikaan, joka ajoi minut uupumiseen. Nyt 5 vuotta myöhemmin ovat nuo 30kg tulleet takaisin ja samalla lihaskunto on jatkanut heikkenemistään kun liikunta on jäänyt todella vähiin. Tunnesyömistä on paljon tullut tehtyä, eli paikattu stressiä herkuttelulla.
Tärkeimpänä ajatuksena itselleni nousi tuo usko, minunkin täytyy enemmän uskoa itseeni ja uskoa muutokseen sekä antaa sille rauhassa aikaa. Ei ole enää kiire minnekään.
Ruokavalio on pääosin hyvällä tolalla, em. tunnesyömiset haluan jättää pois. Liikuntaa kaipaan lisää arkeeni sekä lihaskuntoharjoittelun uudelleen osaksi elämääni.
Olen ollut reilusti ylipainoinen lähes koko aikuisikääni. Kaikkea jo kokeilut, mutta mikään ei ole ollut pysyvää tai auttanut. Olotilaani hyvin tukala, on kun olisi pallo. Täysin voimaton olo ja jatkuvasti alaselkä kipu. Tällä hetkellä pituutta 159 cm ja painoa jopa 123 kg. Tänään kuuntelin luentoa ja mietin koko ajan, miten saisin itselleni rohkeutta lähteä tähän, kun on niin usein aiemmin epäonnistunut. .. Harrastan lavatanssia, rakastan lajia valtavasti sekä koiran kanssa ulkoilu. Kunto ei meinaa kestää.
Olen käynyt Muutos-valmennuksen läpi ja onnistunut pääsemään ihannepainooni. Siitä on kulunut neljä vuotta.
Nyt olen vähän päästänyt lipsumaan ja pitäisi palauttaa mieleen erinomaisia oppejanne ja saada 4-5 kg pois.
Askel kerrallaan: ruokailujen tsekkaus, laatu ja määrä näin alkajaisiksi...
💖
Harvinaisen 'teräväjärkistä' juttua pitkästä aikaa... nyt aletaan olla asian ytimessä! 🙏🏻
Nykytilanne: Haluan eroon alkavasta vatsamakkaran kasvamisesta ja muista näkyvistä lihomisen merkeistä. Haluan harjaantuu syömään terveellisemmin, päästä sellaiseen pysyvään ruokavalioon, jolla peräpukamat paranevat, enkä saa suolistosyöpää tai ärtynyttä paksusuolta, joista isäni tai isoisäni kärsivät. Toivon myös saavani itseni liikkumaan enemmän, niin ettei ole niskat jumissa ja muutenkin on hyvä olo kropassa - jaksaa ja pystyy tekemään haluamiaan asioita.
Lautasmalli on tuttu ja käytän sitä. Napostelu ja herkut pitäisi jättää vähemmälle. Herkuille pitäisi löytää terveellisempi vaihtoehto. En kuitenkaan kieltäydy vieraisilla tarjoiluista. Liikunnan ilo pitäisi löytää uudestaan.
Säännöllinen ruokalu tuottaa vaikeutta.
Tiedostan terveellisen ruuan ja pyrin syömään terveellisesti, mutta..
Makean nälkä/ kahvileivät vähemmälle.
Kilpirauhasen vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa, täytyy ottaa huomioon.
Positiivinen asenne kaikkeen tekemiseen vaikuttaa todella paljon.
Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa ja välillä paino karkaa, kun lääkitys käy vähäiseksi. Se masentaa, kun painon kanssa on ikuista aaltoliikettä enkä tunne voivani aina omilla valinnoilla vaikuttaa tilanteeseen.
Fyysisesti raskas työ lisättynä vuorotöihin vie energiat ja liikkeelle lähtö on entistä vaikeampaa, ei yksinkertaisesti jaksa. Lautaselle lisääntyneet kasvikset häviävät ajan mittaan lautaselta ja jäätelö sekä herkut maistuu. Nivelongelmat ja kipu pyytää lepoa, vaikka liike olisi kai lääke.