On ilo saada mukaan Muutos-valmennuksen tiimiin huippuammattilainen tukemaan ravitsemusosaamista. Alla olevalla videolla Kris kertoo taustastaan ja miten hän on itse selättänyt allergiat ja tehnyt elämäntaparemontin.

Olen Kris ja toimin muutos-valmentajana. Olen koulutukseltani ravitsemustieteen ja kliinisen tutkimuksen maisteri.

Olen työskennellyt ravitsemusneuvojana Lontoossa, ja tutkimusoppini sain Imperial Collegesta, Lontoosta, missä painopiste oli ravitsemustutkimuksen kriittisessä arvioinnissa sekä työstämisessä. Maisterin tutkimukseni tein välimerellisen dieetin vaikutuksesta sydän- ja verisuonitautiriskiin perusterveillä aikuisilla.

Olen kiinnostunut ravitsemuskäyttäytymisestä, ruokahalun säätelystä ja henkilökohtaisesta ravitsemuksesta. Käytännössä olen kiinnostunut lähes kaikesta ravitsemustieteeseen liittyvästä.

Minulle ravitsemustiede on kokonaisvaltainen mielen, kehon ja sielun hyvinvoiva yhteistyö.

Olen kiinnostunut tutkimuksista, mutta lähtökohta muutoksille löytyy ihmisten henkilökohtaisista kokemuksista ja oivalluksista. Olenkin kiinnostunut laajasti kehon ja mielen yhteistyöstä.

Tieteessä usein esiintyvä Placebo-efekti on täysin todellinen ilmiö ja kuvastaa mielen voimaa meidän kehosta. Usko parantumiseen on erittäin oleellinen osa meidän kehon hyvinvointia ja asia, jota lääkkeiden kehittäjät yrittävät harhauttaa tutkimuksissaan.

Toisaalta myös kehon kunto vaikuttaa meidän mieleen, ja elintavat ja ravitsemus muokkaavat mielialoja muun muassa suolistomikrobiston muutosten kautta.

Kehon hyvinvointi on heijastuma meidän käytöksestä, ja käytöstä usein johtaa meidän alitajunta, jota taas ohjaa meidän elämässä tapahtuvat mullistukset ja arkipäiväiset tilanteet aina lapsuusajan tiedostamattomiin muistijälkiin.

Etenkin, jos emme ole tietoisia meidän alitajunnasta, niin psykologi Carl Jungin sanoin, alitajunta ohjaa meitä ja pidämme tapojamme “kohtalon ohjaamana”. Vaikka emme voi muuttaa maailmankaikkeutta, voimme vaikuttaa omaan alitajuntaamme enemmän kuin monesti uskommekaan.

RAVITSEMUSTIEDE HENKILÖKOHTAISESTI

Minulle ravitsemustiede on enemmän kuin vain ammatti. Se on elämäntapa. 

Oikeastaan, se on ollut elämäntapani jo 12-vuotiaasta saakka, jolloin päätin tehdä ensimmäisen elämäntaparemonttini. 

Minulla oli pienestä pitäen allergiaa koivun siitepölylle, kissalle, koiralle, ulkomaisille omenoille, päärynöille, pähkinöille, mantelille, ja vähissä määrin myös tomaatille sekä luumuille. 

Aina keväisin siitepölyaikaan minun piti kestää zyrtekin voimalla, ja omenoita syödessäni silmäni muurautuivat kiinni ja lähes kontrolloimaton kutina aina vaivasi suutani, kurkkuani ja silmiäni. 

Lisäksi kärsin allergisesta astmasta ja pahimmillaan jouduin viikon sairaalahoitoon ulkotiloissa elävän kotikissan vuoksi. Astma häiritsi nuorena liikuntasuorituksia ja tukkeutuneet keuhkoputket vaativat säännöllistä lääkitystä. 

Hyvin nukutut yöt olivat kuin taivaanlahjoja.

Uskon kuitenkin, että osaltaan sairaudet ovat siunaus, sillä ne auttavat meitä rauhoittumaan ja ottamaan askelia taaksepäin. 

Ne poistavat mielemme sitä hallitsevan stressin ja taisteluasenteen kynsistä. Sairaus saa meidät ajattelemaan yhtä asiaa ja ehkä sitä kaikkein olennaisinta: kehon terveyttä. 

Kehon terveys on elämästä selviytymisen kulmakivi. Se ei silti ole itsestäänselvyys. Vain terveenä, voimme hoitaa toisia ja toimia kuten meidät on luotu. 

Sairaudet ovat joskus asioita, joille mieli ei löydä helppoja ratkaisuja apteekin hyllyltä, vaan jos pitkäaikaissairauksista haluaa päästä eroon tai niiden kanssa elää, se tarvitsee kokonaisvaltaisen muutoksen elintavoissa, ja jopa elämänasenteessa.

ELÄMÄNTAPAREMONTTI

Kun olin 12-vuotias, päätin tehdä ensimmäisen suuren elämäntaparemonttini. Siihen vaikutti edellä mainitsemani astma ja allergiat, mutta myös ennen teini-ikää kohonnut painoni. 

Painonnousu ei ollut liiallista tai vaarallista, mutta koin sen itselleni häpeälliseksi. 

Muistan, kuinka kaverini vertailivat kerran ennen luokkaan menoa toistensa leukoja ja kommentoivat, että ”sinullekin on muodostunut kaksoisleuka”. Silloin en edes tiennyt, mikä kaksoisleuka on, mutta sen jälkeen tiesin sitäkin paremmin.

Se oli vain viatonta lapsien maailman tarkastelua, mutta itse sain siitä innostusta täydellisen elämäntapamuutoksen tekemiseen. Lopetin vuonna 2005 kaikkien karkkien, energiajuomien, limujen ja sipsien, sekä pikaruokien, kuten hampurilaisten, ranskalaisten ja pizzan syömisen. 

Aloitin hidastempoisen lenkkeilyn ja kuntosalin, johon isäni toimi alkuun tarkkailijana ollessani vielä nuori.

TULOKSET

Jo muutaman vuoden kuluessa pääsin eroon kaikista allergioista ja astmaoireista. En tarvinnut enää astmalääkitystä eikä keväinen siitepöly aiheuttanut minkäänlaisia oireita. Lihaskuntosuoritukseni kohenivat pohjatasolta keskitasolle ja joissain lajeissa jopa luokkani kärkitasolle. 

Tähän riitti pelkästään liikunnan viikoittainen lisääminen kolmesta neljään kertaan 30-60 minuutin kevyin kautta keskiraskain suorituksin. 

Lukioiässä aloitin säännöllisen ja ympärivuotisen pyöräilyn 10 kilometrin koulumatkan taittamiseksi, ja lukion viimeisestä vuodesta lähtien olen harrastanut hatha-joogaa ja tutustunut sittemmin joogaan ja sen filosofiaan syvällisemmin.

Hatha-jooga kohotti huomattavasti kestävyyttäni urheilussa ja helpotti palautumaan. Lisäksi pääsin eroon ihottumista ja yleinen jaksamiseni oli valovuosia aiempaa parempi.

NYKYINEN RAVITSEMUS

Tämän jälkeen elämäntavoissani on tapahtunut jatkuvia muutoksia etenkin pikaruokien suhteen. Hampurilaisia olen tosin syönyt vain kotitekoisina ja pizzaa erittäin harvoin, ehkä noin kaksi kertaa vuodessa, jos sitäkään. 

Karkkien suhteen en ole kertaakaan lipsunut viimeisen 17 vuoden aikana, mutta muun muassa maitosuklaata tai limua olen muutaman kerran sittemmin maistanut.

Ravitsemuksellisesti olen kokeillut kaikkea aina armeijan hiilihydraattirikkaasta valmisruoasta ketogeenistyyppiseen raakaravitsemukseen tai yksilöityyn verityyppiruokavalioon. 

Olen seurannut joogafilosofiaa ja ravitsemusta, tutkinut muinaista Intialaista Ayurvedaa ja perinteistä Kiinanalaista ravitsemustiedettä. Ruokavalioni on sittemmin tasapainottunut.

ELÄMÄ OHJAA KÄYTÖSTÄ

Kultaisina poikamies vuosina tavoitteeni oli pudottaa rasvaprosenttia alle kymmeneen ja kasvattaa lihasmassaa. Sittemmin on ollut vaiheita, jolloin minun on täytynyt keskittyä muuhun kuin ruokailuun ja liikuntaan. 

Ruokavalioni ei ole koskaan ollut kaloreina laskettua, mutta olen ollut tiukkana ruokakokonaisuudestani sekä opetellut kuuntelemaan näläntunnetta intuitiivisesti. 

Minulle henkilökohtainen ravitsemustiede ei ole niin paljoa matematiikka kuin mitä se on kehon hyvinvoinnin kuuntelemista.

FILOSOFIAA

Tämä on paljolti oma filosofia pitää kehosta huolta. Tutkittu tieto on mielenruokaa ja antaa työkaluja hyvän ravitsemuksen eteen. Se ei kuitenkaan ole elämäntapamuutoksen ja jatkuvan tasapainon kulmakivi. 

Ihmiset ovat kautta aikain onnistuneet täydellisen painon, ja mielen ja kehon hyvinvoinnin tasapainoon ilman vaikeita kaavoja. Tärkeintä on ehkäpä löytää juuri se sinulle sopiva tasapaino. 

Itse kutsuisin itseäni ”intuitiiviseksi syöjäksi”. Syön siis sen mukaan, mitä kehoni pyytää ja mikä tekee oloni hyväksi. Jos kaipaan proteiinia, kuten usein on lähtökohtaisesti silloin kun olemme nälkäisiä, pyrin tyydyttämään proteiinin tarpeen ensin. 

Tällöin lähestyn luontaisesti kehoa voimistavia ruokia, kuten luonnollista lihaa, kananmunia, juustoa tai kasvikunnan tuotteista tofua, pähkinöitä, papuja ja linssejä. 

Raudan puutteen olen joskus huomannut johtavan alitajuiseen lihan, suklaan tai jopa taatelien himoon. 

Juuston mieliteon olen huomannut korreloivan vahvasti sinkin ja proteiinin tarpeeseen.

TUNTEMUKSET, EI TUNTEET

Syön siis tuntemuksieni, en tunteiden mukaan. Pyrin kuuntelemaan kehoani, en anna mielijohteiden johtaa minua. Toisaalta vaikka kehon alitajuisesti tuottama näläntunne pakottaa syömään, valitsemme ruokia helposti mielijohteesta, jotka eivät aina ole niitä parhaita vaihtoehtoja. 

Saatamme myös syödä liikaa, jolloin joudumme sekä psyykkisesti että fyysisesti haastavaan noidankehään ja jojo-painoiluun. Olen itse kamppaillut tämän kanssa, mutta lähinnä pienemmillä muutaman kilon painon vaihteluilla.

Pienillä rasvaprosenteilla pienempikin turvotus ja rasvan tai lihasmassan muutos on havaittavissa kehoa tunnustelemalla. 

Aikoinaan ehkä suurin sisäinen motivaatio elintavoille oli kehon ulkonäkö. 

Nykyään en enää stressaa niinkään ulkonäöllä tai pienillä painon vaihteluilla. 

Olen tullut enemmän sinuiksi mieleni ja kehoni kanssa ja kasvanut tietyn turhamaisuuden yli. 

Intuitiivinen syöminen on kuitenkin liittänyt minut hyvin tasaiseen painoon ja koen päivittäisen ruokavalioni olevan luonnollinen osa minua, ei rasite tai tavoite. 

Vaikka moni erilainen dieetti tai lihaskunto-ohjelma saattaa toimia painon idealisoimiseen, niin parhaiten minulle toimii se, minkä itse koen itselleni toimivaksi. 

Toisin sanoen, vain sinä voit oppia olemaan intuitiivinen omasta kehostasi. 

Kehosi ja mielesi, aivan kuten sielusi, kuuluu sinulle, ei kenellekään muulle. 

Pyri siis muuttamaan oma suhtautumisesi kehoosi ja kuuntelemaan sitä hyvinvoinnin näkökulmasta. 

Joskus hyvinvointi tulee kehon koostumuksen muuttamisesta, joskus se tulee sairauksien hoitamisesta. Joskus se on enemmän mielen kuin kehon hoitamista, mutta molempien hyvinvointi tukee toinen toistaan.

OMA PÄÄTÖS JA YMPÄRISTÖ

Elämäntavat ovat lopulta yhtä paljon omaa halua kuin elämäntilanteista riippuvia päätöksiä ja tottumuksia. Loppujen lopuksi teemme sen, mikä meitä sisäisesti motivoi, tai mikä meitä ympäristössä pakottaa tai palkitsee. 

Maxwell Maltz oli Pohjois-Amerikassa 1900-luvun puolivälissä toiminut lääkäri ja itseapukirjallisuuden edelläkävijä. Hän totesi 1960 julkaistussa kirjassaan psykokybernetiikka, että vaaditaan noin 21 päivää tai 3 viikkoa systemaattista toistoa, jotta tavoitteesta muodostuisi tapa. 

Tätä on toisaalta tutkittu psykologiassa enemmän ja todettu, että pysyvien tapojen muodostaminen kestää keskimäärin noin kaksi kuukautta. Tämäkään ei kuitenkaan aina riitä. 

Toisaalta päinvastaisesti vuosiakin kestäneet tavat voivat kariutua kuukausien aikana ja palaamme esimerkiksi viiden päivän liikuntarutiinista yhden päivän viikoittaiseen rutiiniin. 

Meillä on vain rajallisesti aikaa, ja elämäntilanteiden muuttuessa aika liikunnalle tai kokkaamiselle voi vähentyä. 

Saatamme myös vain kyllästyä siihen mitä teemme. 

Ehkä persoonamme vaatii muutoksia luontaisesti ja meidän tulee vain hyväksyä se.

Kaikille elämäntavat eivät myöskään ole se tärkein asia ja etenkin terveinä, emme välttämättä koe tarvetta ylläpitää sitä tietoisesti. 

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kaikille voisi löytyä oma intuitiivinen tapa elää terveys tietoisesti muuttuvissa elämäntilanteissa.

  • Lena sanoo:

    Kiitos Kris, ihan älyttömän hyvä puheenvuoro. Upeasti sanoitit sen mitä itsekin juuri tällä hetkellä hyvinvoinnilta (fyysiseltä sekä henkiseltä) haen.

  • Tuula sanoo:

    Hei Muutos valmennus!
    Krisin hyvän esityksen kuunneltuani, saitte lisää osaamista hyvään tiimiinne.
    Ja vielä, iso kiitos todella hyvistä ja terveellisistä ruoka ja herkutteluohjeista (ne on kaukana tutusta ”peruskaurasta”) jonka me kaikki jo tiedämme.

  • {"email":"Email address invalid","url":"Website address invalid","required":"Required field missing"}

    MUITA ARTIKKELEITA JOTKA SAATTAVAT KIINNOSTAA SINUA

    >