Maraton on kuin elämäntapamuutos pienemmässä mittakaavassa. Se vaatii sitoutumista, omien arvojen ja tavoitteiden mukaisia valintoja, suunnitelmassa pysymistä ja houkutuksista kieltäytymistä.

Juoksin ensimmäisen maratonini 2016 Tallinnassa. Siihen valmistautuessa ja itse kisassa meni moni asia pieleen, mikä jäi hampaankoloon kaivertamaan. Ajattelin, että jos treenaisin ja valmistautuisin eri tavalla, saavuttaisin itselleni mahdollisen 4 tunnin maratonajan alituksen.

Juhannuksena 2021 päätin, että nyt minä teen sen ja alitan neljän tunnin ajan Tukholmassa 9.10.2021! Samalla päätin, että tällä kertaa valmistaudun fiksusti; kuuntelen mitä kokeneemmat neuvovat, laadin itselleni ohjelman jota noudatan ja pyrin sanomaan useammin tästä tavoitteesta poispäin vieville asioille “ei”.

Ensimmäinen lenkki maratonia varten.

Miten treenasin maratonille?

Kun aloin perehtymään tarkemmin siihen, miten tulisi treenata niin suurin yllätys liittyi siihen, että noin 70% lenkeistä kuuluu olla kevyitä, eli siis reilusti yli puolet! Tallinnaan kun treenasin oli melkein jokainen lenkki raskas ja osin tämän takia koko projektista jäi vähän huono maku suuhun. Kevyt lenkki tuntuu helpohkolta ja vauhdin kuuluu olla niin hidas, että pystyy keskustelemaan normaalisti. Nämä hitaat lenkit kasvattavat peruskuntoa, joka on pitkäkestoisessa juoksussa tärkein ominaisuus. Kevyiden lenkkien lisäksi tarvitaan pidempiä 2-3 tunnin lenkkejä muutama. Erilaisista vauhtikestävyysharjoituksista olisi ollut hyötyä, mutta jätin ne lyhyen valmistautumisajan takia väliin. 

Kesällä toki on paljon mukavia asioita kuten grillaus, illanistujaiset ja mökkireissut, muut lajit kuten pyöräily ja padel, josta olen myös erittäin innostunut. Näistä kaikista en halunnut täysin luopua, vaikka toki pelkästään juoksemiseen keskittyminen olisi tuonut parhaan tuloksen. Olin määrittänyt tavoitteekseni neljän tunnin alituksen ja pyrin tekemään niin, että mahdollisimman pienellä vaivalla saavuttaisin tavoitteeni. Ja niin, että kaikille muille asioille ei tarvitse aina sanoa ei, vaan muitakin asioita sallin, sillä kesä on niin lyhyt ja vain kerran vuodessa.

Meidän reipas laivakoira Mufi on myös hyvää lenkkiseuraa, välillä häntä kyllästyttää hidas juoksuvauhti. 

Kun asettaa tavoitteen eri osa-alueet sopivan realistiseksi on mahdollista jopa pienillä muutoksilla saavuttaa asetettu tavoite, oli se sitten maraton tai vaikkapa 15 kilon painonpudotus. Lopputulos on parempi kun tavoittelee saavutettavissa olevia asioita, sillä silloin lopettaminen kesken kaiken on epätodennäköisempää.

Olin onnekas, sillä siskoni mies oli auttamassa minua tässä projektissa ja oli myös tulossa itse tapahtumaan mukaan. Hän on juossut useita maratoneja ja tehnyt aikanaan ne aloittelijan virheet. Olisin tehnyt monia virheitä ilman “valmentajaa”. Onneksi päätin, että luotan hänen sanoihin, vaikka olinkin eri mieltä jossain asioissa. 

Heinäkuun alusta syyskuun loppuun, olin lenkkeillyt 2-3 kertaan viikossa ja elänyt muuten samankaltaisesti kuin aikaisempinakin kesinä. Joissakin ohjelmissa suositeltiin neljästä viiteen lenkkiä viikossa, mutta halusin saavuttaa tavoitteeni mahdollisimman pienellä vaivalla. En usko, että tiiviimpi lenkkeilytahti olisi kokonaisuuden kannalta ollut hyvä vaihtoehto. Pahimmillaan muista mukavista asioista kieltäytyminen olisi saanut aikaan sen, että olisi voinut jäädä koko projekti kesken. 

Kesän edetessä oli motivoivaa huomata kun juokseminen tuntui lenkki lenkiltä yhä kevyemmältä. Mitä enemmän juoksi sitä mukavammaksi se muuttui. Myös tunne siitä, että teki oikeita asioita ja kuntotaso lähentyi tavoitetta kohden toi hyvänolontunteen siitä, että päätös maratonille lähdöstä oli oikea.

Oivalsin myös näin omakohtaisesti, että motivaatio pidempikestoista projektia kohtaan pysyy yllä jos nämä asiat täyttyy:

  • Tunne siitä, että tekee oikeita eteenpäinvieviä asioita
  • Jokin mittari näyttää, että ollaan menty oikeaan suuntaan (esim. juoksussa vauhti kasvaa sykkeen pysyessä samalla tasolla)
  • Tunne siitä, että asia, jota tavoittelee on edelleen tärkeämpi kuin ne asiat, joista joutuu luopumaan tavoitteen tiellä (esim. elämänmuutoksessa painon pudottaminen on tärkeämpää kuin jokapäiväinen herkuttelu)

2 viikkoa maratoniin

Viimeiset 2 viikkoa on kriittisimmät maratonin onnistumisen kannalta. Tässä vaiheessa kuntoa ei juuri pysty eikä edes kannata yrittää kohottaa. Tärkeintä on tehdä herkistely oikein, eli paljon lepoa ja ruokaa sekä välttää alkoholia. Moni tekee sen virheen, että treenaa tässä vaiheessa liikaa. Kun oli tottunut lenkkeilemään, tuntui vaikealta olla tekemättä “mitään”, vaikka juuri se kehonhuolto, lepo ja sopiva syöminen onkin ihan oikeaa tavoitteen mukaista tekemistä, se ei sillä hetkellä tuntunut siltä.

Tein viimeisen lenkin viimeisen viikon keskiviikkona, juoksin hyvin kevyesti 45 minuuttia. Seuraavana päivänä torstaina mietin kuumeisesti, että lähtisikö vielä kevyelle lenkille kun lauantaina on juoksupäivä, mutta onneksi otin selvää ja kysyin viisaammilta, että on tässä vaiheessa parempi vain keskittyä lepoon.

2 viikkoa maratoniin

Juoksupäivää edeltävänä iltana alkoi jännitys tuntua konkreettisesti, tuntui myös siltä, että tämä odotettu päivä koittikin niin nopeasti. Sydän tykytti ja tuli miettineeksi kokoajan seuraavan päivän juoksua ja asioita kuten onko nyt syöty hyvin, onko juotu oikein, onhan huomenna keliin sopivat vaatteet, miten täällä laivassa saa nukuttua… Tällaiset ajatukset pyörivät mielessä samaan aikaan positiivisen jännityksen kanssa. Oli kuitenkin tunne, että on tehty kaikki niin hyvin kuin käytännössä on ollut mahdollista, mikäli nyt jatkaa järkevien asioiden tekemistä voi odottaa juoksun sujuvan hyvin.

Onneksi sain nukuttua kohtalaisen hyvin! Itselle uni on äärettömän tärkeä asia ja kun tietää nukkuneensa hyvin, pystyy toimimaan parhaalla mahdollisella tasolla. Aamulla kuitenkin oli vaikea pitää ajatusta keskittyneenä. Tuli tarkistettua moneen kertaan, että onko pussissa kaikki tarpeellinen mukana, onko kengännauhat sopivan kireällä. Olin selkeästi todella stressaantunut.

Aamiaiseksi söin ruokaa, jonka tiedän toimivan hyvin vatsalleni, tummaa leipää, jugurttia, marjoja, hedelmiä, kananmunia ja mehua. Iso kuppi kahvia vielä aamiaisen päätteeksi ja sitten pariksi tunniksi hyttiin loikoilemaan. Maalaisjärjellä ajattelin, että aamiaisen jälkeen kannattaa juoda mahdollisimman paljon vettä, että on sitten hyvin nesteytetty juoksua ajatellen. Tämä oli väärä ajatus ja onneksi tajusin kysyä tästä kokeneemmalta, sillä on tärkeää, että ennen maratonia on neste imeytynyt kehoon, että vältetään tarpeettomat vessakäynnit juoksun aikana.

Klo 10.00 aikaan lähdettiin käppäilemään lähtöalueelle, tuntui fiilis hyvältä ja rennolta. Nyt vaan toivoi, että sää pysyy kuivana ja että vatsa toimii. Ilma oli pilvinen, kostea ja n. 10 C lämmintä. Olin valinnut shortsit ja pitkähihaisen urheilupaidan. Mukana oli vyöhön kiinnitettynä 6 kpl “vauhtikarkkeja”, jotka valmistetaan käsin aidoista hedelmistä ja marjoista, ja ne auttavat saamaan suorituksesta kaiken irti ärsyttämättä vatsaa.

Kisa alkaa

klo 10.50 (10 min lähtöön). Nyt seistään osoitetussa “karsinassa” lähtöviivan läheisyydessä. Vielä viimeisen kerran nopea vessakäynti ja jalkojen verryttelyä. Tunnelma nousee Ruotsin kansallislaulun soidessa taustalla. Ilotulitukset paukkuu ja pam kello on 11.00 ja ensimmäiset kilpajuoksijat ylittävät lähtöviivan. 

Ensimmäiset 5 km kulkee oikein hyvin, olisi ollut menohaluja lujempaakin, mutta muistutin mieleeni, että nyt maltti on valttia, nyt pitää pysyä suunnitelmassa. Tavoiteaikani vaatii aikalailla täydellisen onnistumisen, joten pyrin säästämään voimia.

Kymmenen kilometrin kohdalla alkaa jo tuntumaan pientä väsymystä. Mieleeni hiipii ajatuksia siitä, että miten tässä vauhdissa pysyy oikein mukana vielä yli 32 kilometriä! En edes ole juossut kuin 26 kilometriä pisimmillään tänä kesänä. En kuitenkaan anna ajatuksen häiritä liikaa, katson eteeni ja pidän asemani neljän tunnin jäniksen takana.

15 km kohdalla tulee hieman euforinen olo ja ohitan neljän tunnin jäniksen, jota oli tarkoitus seurata. Juoksu kulkee ja alkaa haaveilemaan jo paremmasta ajasta kuin alkuperäinen tavoite. Noin 20 km kohdalla huomaan askeleeni hidastuvan ja 4 tunnin jänis ohittaa minut. Nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kuin roikkua tässä niin pitkään kuin mahdollista ja toivoa, että kunto kestää maaliin asti.

30 km kohdalla muistuu mieleen mitä tapahtui ensimmäisellä maratonilla 2016 Tallinassa, siellä hyydyin täysin tässä kohtaa ja vaivoin pystyin kävelemään maaliin asti. Onneksi tällä kertaa tästäkin muurista selvittiin ja vielä roikuttiin 4 tunnin jäniksen takana.

Tämän jälkeen jokaisen kilometrin vaihtuessa muistutin mieleeni, että “Hei, enää 7 km, olenhan tällaisia lenkkejä juossut jo useita”, sitten kun kilometrejä oli takana 40 ja matkaa enää noin 2 km tuli mahtava tunne sillä tiesin nyt onnistuvani! Juoksu vapautui, ryhti oikeni ja tuli hymy huulille. Pystyin tämän ilon avulla nostamaan juoksuvauhtia ja ohitin 4 tunnin jäniksen. Juoksin koko loppumatkan hymyissä suin maaliin vauhtia kiihdyttäen. Intouduin oikein niin, että loppuajaksi tuli 3 tuntia, 55 min ja 40 sek! Ihan reilusti alle tavoitteeni ja en uskaltanut edes unelmoida tällaisesta ajasta!

En ole vähään aikaan kokenut vastaavaa onnen tunnetta. Tavoitteiden saavuttaminen voi tosiaan tuoda onnen tunteen. Tätä hyvää fiilistä on nyt kestänyt vieläkin tätä blogia kirjoittaessa nyt näin keskiviikkona 4 päivää koitoksen jälkeen. Vaikka jalat ovat vieläkin todella kipeät ja kynsi irtosi, peittyy nämä kivut onnen taakse.

Paluumatkalla kaikki tyytyväisenä (Minä, vaimo, sisko ja siskon mies) kaikki ylitti itsensä tavallaan.

  • Anja sanoo:

    Vau! Hieno homma sinulta ja koko nelikolta! Onnea!
    Tietämättäsi motivoit minuakin järkeviin 'hiljaa hyvää tulee' -yrityksiin Muutos.net -valmennuksessanne!

  • Marja sanoo:

    Mahtavaa! Kiitos, kun jaoit tämän kokemuksen. Tästä huomasi, että monenlaisia epäilyksiä tulee kokeneellekin liikkujalle. Ja että pikkuhiljaa edetessä saavuttaa tuloksen parhaiten.

  • {"email":"Email address invalid","url":"Website address invalid","required":"Required field missing"}

    MUITA ARTIKKELEITA JOTKA SAATTAVAT KIINNOSTAA SINUA

    >