Täydellisyyden tavoittelu elämäntapamuutoksessa

Miksi täydellisyyden tavoittelu ja virheiden välttäminen voivat merkittävästi hankaloittaa tai jopa estää elämäntapamuutoksen?

Tässä kirjoituksessa käydään myös läpi miten päästä vähitellen yli näistä haasteista. 

Yrityksen ja erehdyksen kautta

Ihmisenä olemiseen ja kasvamiseen kuuluu tietynlainen sinnikkyys uuden oppimiseen, joka johtuu ihmisen synnynnäisestä selviytymisvaistosta. Erityisesti lapsuudessa varhaisia elämäntaitoja opetellessa, esimerkiksi seisomista harjoitellessa me kaadumme ja nousemme taas pystyyn yhä uudestaan ja uudestaan kunnes lopulta opimme kävelemään.

Lapsina me luonnostaan tiedämme, että asioiden oppiminen tapahtuu tekemisen, yrityksen ja erehdyksen kautta. Toistamme jotain asiaa niin pitkään, että opimme sen. Itsemme peliin laittaminen on ainoa tapa oppia jotain uutta. Terve lapsi ei vain luovuta ja jätä kävelyn opettelua sikseen. Jokainen oppii omassa tahdissa, mutta lopulta me kaikki opimme ne selviytymiseen tarvittavat taidot.

Varsin nuoressa iässä alamme kuitenkin tulla tietoisiksi itsestämme, eli siitä mitä muut ajattelevat meistä, ja sen seurauksena alamme välttää epäonnistumista. Tavallaan kun se lapsenomainen tässä hetkessä olo alkaa jäädä, niin alamme vähitellen pelätä epäonnistumista. Kenties joku toinen lapsi tekee meistä pilkkaa jonkun asian mennessä pieleen, tai esimerkiksi vanhempamme eivät osaa tukea kasvuamme riittävästi, vaan heiltä saamamme palaute on enimmäkseen kriittistä tai muuten liian negatiivista jos teemme virheitä.

Usein se johtaa siihen, että aikuisiässä kokeilemme jotain uutta asiaa kerran, ja jos epäonnistumme, me emme enää yritä sitä uudestaan. Toisin sanoen kasvaessamme vanhemmiksi lopetamme yrittämästä ja ottamasta riskejä enää samalla tavalla kuin pieninä. Pelkäämme, että koemme epäonnistumisen tunteita tai että meidät koetaan naurunalaisiksi.

Joskus kuulee sanottavan, että aikuisena ei enää opi soittamaan uutta soitinta. Todellisuudessa melkein minkä tahansa taidon pystyy oppimaan iästä riippumatta, mutta usein emme enää aikuisina halua nähdä niin paljon vaivaa ja tehdä virheitä oppiessamme kuin nuorempina. Lapsina mielemme on avoimempi uusille asioille kun emme pelkää niin paljoa tekemiämme virheitä ja muiden mielipiteitä itsestämme.

Vähitellen alamme pelata enemmän ja enemmän varman päälle, joka johtaa monesti siihen, että teemme niitä samoja asioita kuin aina ennenkin, jolloin esimerkiksi hyvinvointia edistettäessä saamme niitä samoja tuloksia kuin aina ennenkin. Siitä muodostuu ongelma jos päivittäinen toimintamme ei ole sellaista, joka edistää tavoitteidemme saavuttamista.

Opi epäonnistumaan, tai epäonnistu oppimaan

Hullunkurisinta täydellisyyden tavoittelussa on se, että sisimmässämme me kaikki tiedämme kokemuksestamme, että käytännössä kaikki taitomme, oli sitten kyse pyörällä ajamisesta, uimisesta, leipomisesta tai lukemaan oppimisesta, ovat lopputulosta säännöllisestä harjoittelusta sekä yhä uudestaan ja uudestaan asioiden kertaamisesta, kunnes olemme sisäistäneet ne osaksi luontaista identiteettiämme.

Kun teet jonkun asian, saat ns. maailmalta palautetta siitä kuinka se meni, jolloin seuraavalla kerralla voit muokata tekoasi, jotta lopputulos on lähempänä sitä mitä tavoittelet. Esimerkiksi jos lasagnea tehdessä vuoka oli uunissa liian pitkään johtaen ruoan liialliseen kuivumiseen, opit siitä, että seuraavalla kerralla laitat sen kypsymään lyhyemmäksi aikaa.

Toisin sanoen opit “virheistäsi” ja jatkossa kokeilet hieman eri paistoaikaa ja saat toivottavasti paremman tuloksen lopputuloksen kannalta. Ei ole mitään muuta tapaa oppia kuin tehdä virheitä ja oppia niistä. Tärkeää on havainnoida mikä meni pieleen, jotta ei toista uudestaan ja uudestaan samoja virheitä. Kun virheitä tulee, niin pohtii aidosti missä vika oli. Usein myös saatamme toimia siten, että syytämme jotain asiaa mitä on turvallista syyttää, eikä jotain sellaista asiaa, jonka tiedämme kipeäksi tai hankalaksi muuttaa.

Sanotaan, että vahvin voimavara ihmisen persoonallisuudessa on sisäinen tarve toimia johdonmukaisesti oman identiteettinsä kanssa. Tärkeä juttu muistaa on se, että ainoa asia joka tuo pysyvän muutoksen ihmisen elämään, on se mitä ihminen itse uskoo olevansa. Jos yksinkertaisesti alat tekemään jotain asiaa, siitä muodostuu osa identiteettiäsi ja lopulta sinun ei tarvitse enää nähdä vaivaa sen asian tekemiseksi.

Esimerkiksi Muutos-valmennuksen ideologia perustuu juuri siihen, että vähitellen harjoittelemme valmennuksen aikana erilaisia tapoja ja rutiineja, joista monista muodostuu viikkojen ja kuukausien aikana pysyvä osa sinua. Ja säännöllisesti niiden hyvinvointia edistävien asioiden tekeminen tuo vähitellen myös ne kaipaamasi positiiviset muutoksen olotilaasi.

Kaikki tämä tuntuu kenties melko itsestäänselvältä, mutta hyvinvoinnin edistämiseen, ruokavalioon tai laihdutukseen liittyen me monesti vaadimme itseltämme aivan liikaa. Saatamme lopettaa elämäntapamuutoksen aina uudestaan ja uudestaan niihin ensimmäisiin vastoinkäymisiin, tai toistaa kerta toisensa jälkeen samoja virheitä kuten järjettömiä nälkäkuureja. Kukaan ihminen ei todellisuudessa ole täydellinen. Meillä kaikilla on omat heikkoudet, epävarmuudet ja pelot, joiden kanssa elämme. Se kuuluu ihmisenä olemiseen.

Kokonaisuuden ymmärtäminen

Parhaimpia itsensä kehittämiseen liittyviä kirjoja ovat tietyllä tavalla ihmisten elämänkerrat. Niissä usein jaetaan isot saavutukset pidempään ajanjaksoon, eli niissä kerrotaan mitä kaikkea sen “yön yli menestyksen” takana on ollut ja näytetään myös ne kaikki vastoinkäymiset ja epäonnistumiset, joita käytännössä kaikki millä tahansa elämän osa-alueella jotain merkityksellistä saavuttaneet ovat kohdanneet. Sama pätee elämäntapamuutokseen, saatamme usein mieltää “laihdutuksen” suhteellisen yksinkertaiseksi toimenpiteeksi, minkä jokaisen ihmisen tulisi helposti toteuttaa. Kuitenkin puhuttaessa syvällä itsessämme olevista tavoista ja tottumuksista, se muutos varsinkaan perinteisillä muutamien viikkojen kuureilla on lähes aina erittäin haasteellinen.

Monesti emme kunnolla ymmärrä ja sisäistä sitä kuinka merkittävä ja suuri asia on muuttaa ruokailutottumuksiamme pysyvästi. Tällaisella muutoksella saattaa olla aidosti suora elämänlaatua parantava vaikutus, joka vaikuttaa myös elinikäämme. Varsinkin media saa hyvinvoinnin välillä vaikuttamaan jotenkin “trendikkäältä” asialta, vähän kuin se olisi vain harrastus tai mielenkiinnon kohde.

Todellisuudessa terveelliset elämäntavat ovat paras ja tehokkain keino pitää lääkäri loitolla tai helpottaa tiettyjen sairauksien oireita. Siksi myös hyvinvoinnin eteen nähtävä “vaiva” ja työ tulisi suhteuttaa siihen, kuinka merkittävästi se voi parantaa elämänlaatuamme. Vastoinkäymiset ovat voittamista varten, eivät missään nimessä syy luovuttaa.

Muutos-valmennuksen aikana autamme valmennettaviamme parhaamme mukaan näkemään mitkä asiat hyvinvoinnin saralla ovat niitä tärkeimpiä tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten esimerkiksi oikeanlaiset annoskoot, riittävästi ravitsevat ateriat, sekä tunnesyömiseen liittyvät tekijät. Toisaalta käymme läpi myös miten osa hyvinvointiin liittyvistä asioista ovat täysin valinnaista “harrastamista”, eivätkä olennaisia kokonaisuuden kannalta. Esimerkiksi rasvakahvin nauttiminen tai runsas superfoodien syöminen voivat tukea hyvinvointia, mutta käytännössä kenellekään ne eivät ole ne tärkeimmät asiat, joihin keskittyä käyttämään omaa tahdonvoimaa ja energiaa. Ne eivät itsessään saa ihmeitä aikaiseksi kokonaisuuden kannalta.

Kuinka hyödyntää virheitä ja epäonnistumisia

Kuten jo äsken mainittiin, pyri oppimaan virheistä ja epäonnistumisista. Vanha sanonta kuuluu, että jos haluat kasvattaa onnistumisten määrää niin sinun tarvitsee tuplata epäonnistumisten lukumäärä. Epäonnistuminen on astinlauta onnistumiseen. Varsinkin elämäntapamuutosta tehdessä virheet, lipsahdukset ja vastoinkäymiset kuuluvat pakollisena osana tätä matkaa, vaikka sitä emme kovin helpolla haluaisi itsellemme myöntää. On täysin mahdoton ajatus, että voisimme muuttaa tuosta noin vain kenties vuosikymmenen vanhoja tapoja ilman, että joutuisimme näkemään sen eteen vaivaa, haastamaan itseämme, ja siinä sivussa tekemään tukun virheitä, jotka ohjaavat meitä kohti tavoitteitamme.

Jos et tee koskaan virheitä, et luultavasti ole juurikaan epämukavuusalueellasi, jolla loppujen lopuksi lähes kaikki oppiminen ja kasvaminen tapahtuu.

Täydellisyyden tavoittelu, eli perfektionismi on se lamaannuttava pelko epäonnistumista kohtaan, joka on jatkuvasti läsnä elämässämme varsinkin niillä osa-alueilla, jotka ovat meille tärkeimpiä. Se pelko usein estää meitä tekemästä niitä asioita, joita oikeasti haluaisimme tehdä. Perfektionistilla on usein pakkomielle epäonnistumisen välttämiseen.

Perfektionismia kuvaa hyvin se, että suunnitellaan asioita todella pitkään ja kattavasti, mutta kuitenkin vältellään ja viivytetään tekemisen aloittamista, ja monesti jätetään asiat kesken kohdatessa ne ensimmäiset vastoinkäymiset.

Täydellisyyden tavoittelusta kohti erinomaisuutta

Joskus täydellisyyden tavoittelua puolustetaan sillä, että se johtaa loistaviin tuloksiin. Eli saavutetaan jotain suurenmoista, koska pidämme omat kriiteerimme niin korkealla. Käydään nyt läpi hieman tarkemmin mitä se täydellisyyden tavoittelu oikeastaan on, ja miksi erinomaisuuden tavoittelu on parempi ratkaisu kaikilla mittareilla.

Katsotaan nyt näihin kahteen luonteenpiirteeseen liittyviä ominaisuuksia ja eroavaisuuksia:

Toisin sanoen erinomaisuuden tavoittelu antaa lähes poikkeuksetta vähintään saman lopputuloksen kuin täydellisyyden tavoittelu, mutta yleensä se johtaa vielä parempiin tuloksiin, koska annamme itsellemme mahdollisuuden tehdä virheitä matkan varrella. Niistä virheistä oppimalla edetään vähitellen askel kerrallaan kohti päämäärää sen sijaan, että toivotaan perfektionismin tavoin saavutettavan se päämäärä taianomaisesti ilman mitään vastoinkäymisiä. Kun emme pelkää virheiden tekemistä, me yritämme ja teemme enemmän asioita. Tehdessämme enemmän asioita me opimme ja saamme paremmin tuloksia.

Erinomaisuuden tavoittelu antaa tilaa jatkuvalle parantamiselle, eli käytännössä teet päivä kerrallaan asioita hieman aikaisempaa paremmin. Ole siis armollinen itsellesi ja etene kykyjesi ja voimavarojesi mukaan. Virheiden tekemisestä ei tarvitse nauttia, riittää että pyrit oppimaan niistä, sekä näkemään miten se oppi auttaa jatkossa parempaan lopputulokseen.

Huomaatko itsessäsi piirteitä epäonnistumisen välttämiseen tai perfektionismiin? Kuinka voisit pyrkiä täydellisyyden sijaan tavoittelemaan erinomaisuutta?

Teimme aiheesta myös videon, joka syventää tätä aihetta:

Jos kaipaat ulkopuolista tukea elämäntapamuutoksessa, Muutos-valmennus voi mahdollisesti auttaa sinua.